No niin, flaamin kielen kielikurssi on nyt sitten päättynyt ja kielen perusteet pitäisi olla hallussa. Siitä, kuinka hyvin ne ovat hallussa, en uskalla sanoa mitään. Sen kertoo sitten aikanaan eilisestä loppukokeesta saadut pisteet. Mutta se on ainakin täysin varmaa (vast en zeker in Nederlands ;)), että kielitaitaito on koko ajan parantunut. Esimerkiksi tänään oli mukava lukea aamulla lehteä niin, että siitä ymmärsikin jotain, ja asioida kaupassa niin, että kassalla pystyi puhumaan pelkästään flaamia. Arjen pieniä iloja :) Flaamin opiskelulle ei varmaan lukukauden alettua enään jää aikaa, sen verran tiiviiltä lukujärjestys näyttää. Mutta onneksi on nyt kirja, josta voi itsenäisesti opiskella lisää. Ja onneksi asuu vielä seuraavat viisi kuukautta flaaminkielisesessä kaupungissa niin, että opitut asiat eivät ihan heti pääse unohtumaan.
Täällä ollessa olen myös huomannut ylipäätään kielitaidon merkityksen. Kaikkille opiskelemilleni kielille on ollut käyttöä. Englanti on tietysti eniten käytössä oleva kieli. Se on tuttu ja turvallinen ja sillä selviää yleensä tilanteessa kuin tilanteessa. Kavereiden kanssa puhun täällä pääosin englantia ja pääosan asioista hoidan englanniksi. Mutta on ehdottoman hyvä jos englannin lisäksi osaa muitakin kieliä. Flaami on ehdoton ykkönen täällä Leuvenissa. Monissa paikoissa saa parempaa palvelua jos puhuu flaamia. Englanninkielisille asiakkaille ollaan töykeämpiä. Brysselissä käydessä on ollut puolestaan käyttöä ranskalle, jokaisella kioskilla kun ei osata englantia ja muutenkin ranskaksi kaikki kommunikoinnit aina alkavat.
Myös muille kielille on löytynyt jopa hieman yllättävästi käyttöä. Enpä olisi uskonut puhuvani Belgiassa ruotsia, mutta niin vaan kielikurssilla olleiden norjalaistyttöjen kanssa puhtuttiin välillä myös ruotsia. Naurettiin, että pystyn seuramaan heidän keskusteluja, eli olin etulyöntiasemassa muihin nähden (minua ei esimerkiksi voinut huijata puhumaan kaiken maailman hassuja lauseita, koska tiesin niiden merkityksen). Espanjaa taas on tullut puhuttua espanjalaisen kielikurssilaisen kanssa sekä hänen poikaystävänsä kanssa, joka ei juurikaan puhu englantia. Kivaa löytää yhteinen kieli. Viroa en sentään ole puhunut (koska en osaa sitä), mutta virolaisten keskustelua pystyn seuraamaan niin, että minulla on edes jokin aavistus, mistä puhutaan. Kielikurssilaisten äidinkielistä oikeastaan unkari on ainoa, josta minulla ei ole aavistustakaan. Kyllä saa taas kerran tuntea itsensä etuoikeutetuksi tällaisella kielitaidolla, mitä Suomessa olen voinut hankkia.
Ja mikä mahdollisuus täällä ollessa on parantaa kielitaitoa. Siis muidenkin kielten kuin englannin osalta. Natiiveja kun on vähän joka lähtöön. Ranska ja espanja kaipaavatkin jo kovasti ehostamista, sillä useamman vuoden käyttämättömyys on ruostuttanut ne pahasti. Englantikin kyllä kaipaa hieman virkistymistä. Sanat ovat kummasti päässeet unohtumaan kun viime aikoina on ollut englannin kanssa tekemisissä lähinnä opintomateriaalien kanssa eli hallintotieteiden sansto on päällimmäisenä mielessä, mutta niillä sanoilla ei ehkä arkikeskusteluja käydä. :)
Toisaalta välillä on kyllä kielten kanssa sitten ihan sekaisin. En tiedä, mitä kieltä puhun ja puhun kaikkia sekaisin. :) Kielikurssilla tein muistiinpanoja milloin suomeksi, milloin englanniksi ja joskus ruotsiksikin sen mukaan, minkä kielen kielioppia tai sanaa kulloinenki asia muistutti. Sillä hetkellä kätevää, mutta hauskaa lukea jälkikäteen. On myös syntynyt hauskoja tilanteita, joissa usea kieli ollut käytössä. Esimerkiksi hoitaessani asuntoasioita puhelimessa yksi sana tuli mieleen vain flaamiksi ja niin ymppäsin sitten englanninkieliseen lauseseen yhden sanan flaamiksi ihan pokkana. Ilmeisesti vastapuoli ymmärsi :) Tai erään kerran kielikurssilla vieressäni istuva virolainen kysyi jotain englanniksi ja minä vastaan suomeksi ja muutamaa sekuntia myöhemmin tajuan, ettei tainnut ihan oikealla kielellä mennä. Mutta oli virolainen sen sanan ymmärtänyt suomeksi, ettei se nyt sitten ehkä kuitenkaan ihan väärin tainnut mennä. Myös aksentti on tarttuvaa. Norjalaiset halusivat oppia suomea ja hups vaan aloin puhua suomea norjan aksentilla.
Että tällaista kieliarsenaalia täällä hyödynnetään. Nyt onkin vuorossa lomaa ennen orientaatiopäiviä helmikuun toisella viikolla. Vähän haikeat on tunnelmat, koska kielikurssimme porukka hajaantui. Osa lähti kotimaahan käymään, osa lähti opiskelupaikkakunnalleen (kaikki eivät siis jää Leuveniin opiskelemaan, vaan suuntaavat muualle Belgiaan). Mutta kulkuyhteydet ovat hyvät ja nopeat, joten eiköhän tässä vielä tavata. Ja onhan meillä Facebook :)
torstai 26. tammikuuta 2012
torstai 19. tammikuuta 2012
Tervetuloa Leuveniin
Terveiset Leuvenista, n. 97 000 asukkaan yliopistokaupungista, joka sijaitsee Belgiassa, parinkymmentä kilometriä Brysselistä itään! Leuvenissa tulen asumaan seuraavat puoli vuotta, sillä suoritan vaihto-opintoja Erasmus-vaihto-ohjelman puitteissa Katholieke Universiteit Leuvenissa (lyhyemmin ja tuttavallisemmin K.U.Leuven).
Toinen viikkoni täällä on jo edennyt pitkälle ja huhheijaa, kuinka kiireistä onkaan ollut. Paljon asioita on ehtinyt tapahtua ja vapaita hetkiä ei juuri ole ollut. Niinpä tämä kirjoitus tulee olemaan varsin pitkä, varsinkin kun ottaa huomioon, etten tunnetusti osaa kirjoittaa asioita lyhyesti. :) Väliotsikot toivottavasti hieman helpottavat ja jatkossa tiedossa lyhyempiä kertomuksia.
KIELIKURSSI
Vaihto-opintojaksoni alkaa flaamin kielen kielikurssilla. Yliopisto-opintoni eivät ole vielä alkaneet, koska täällä kevätlukukausi alkaa vasta helmikuun puolivälissä. K.U.Leuvenissa on meneillään tällä hetkellä syksyn tenttiperiodi. Yliopsto-opintojen alkamista odotellessa osallistun kielikurssille. Kysessä on Erasmus-opiskelijoille suunnattu intensiivikurssi (niin kutsuttu EILC). Leuven sijaitsee flaaminkielisellä alueella ja haluan ehdottomasti oppia paikallista kieltä. Opintoni tulevat toki (onneksi) olemaan englanniksi, mutta esimerkiksi kaupassa asioidessa olisi mukava osata vastata myyjän tervehdykseen. Kielikurssi kestää kaksi ja puoli viikkoa ja sen aikana meidän olisi tarkoitus oppia flaamin kielen perusteet.
Kielikurssilla meitä on 12 opiskelijaa. Tulemme eri puolilta Eurooppaa: Virosta, Norjasta, Unkarista, Puolasta, Italiasta ja Espanjasta. Olen ainoa suomalainen kurssilla. Opetusta on maanantaista perjantaihin 9-13 ja lisäksi lauantaisin teemme aina jonkin matkan lähikaupunkeihin. Nimensä mukaisesti kurssi on todella intensiivinen. Yhden päivän aikana etenemme useita kappaleita. Tähän asti olen pysynyt kuitenkin hyvin mukana, joskin tällä viikolla on selvästi taso vaikeutunut. On mukava huomata, että pysytyn ymmärtään jonkin verran puhuttua tekstiä. Puhuminen tuottaa vielä vähän vaikeuksia, sillä ääntäminen poikkeaa aika lailla kirjoitetusta eikä sanavarasto vielä ole kovin suuri. Mutta kaupassa asioidessa pystyn jo kommunikoimaan flaamiksi (tosin jos myyjä kysyy kanta-asiakaskorttia, niin joudun kääntämään keskustelun englanniksi, koska en vieläkään ymmärrä, mitä myyjä kysyy :) petraamisen paikka siis).
Yksi koekin on jo ehtinyt olla, jossa testattiin osaamista ensimmäisen 13 kappaleen osalta (koealue n. 50 sivua + tehtävät). Koe meni ihan mukavasti, ryhmän parhaat pisteet :) Näissä viikottaisissa välikokeissa ei kuitenkaan ole reputtamisen mahdollisuutta, vaan ne on tarkoitettu lähinnä itselle osoittamaan ne osa-alueet, joissa tarvitsee harjoitusta.
Tässä vaiheessa ainakin olen erittäin tyytyväinen kielikurssille osallistumiseen. Kurssi on meille täysin ilmainen. Meidän ei tarvitse maksaa opetuksesta, oppimateriaaleista eikä edes kurssin lauantaimatkoista. Kyllä tässä tuntee olonsa aika etuoikeutetuksi. Kursilla on myös kerta kaikkiaan loistava henki. Ryhmä on mukava ja vietämme myös vapaa-aikaa yhdessä (yhteisiä lounaita, käydään istumassa porukalla iltaa ...). Kurssilla oppii kielen lisäksi myös kulttuuria (esimerkiksi, että pikkurillin nostamalla saa ravintolassa pienen oluen ja että Belgia on kaikin puolin kompleksinen maa :)). Varsinkin retket ovat kulttuurin oppimisen kannalta oivallisia. Esimerkiksi viime lauantaina Antwerpenissa vierailimme museossa, jossa opas kertoi Belgian historiasta aina 1400-luvulta asti. En kyllä kadu päätöstä osallisuta kurssille.
ASUNNON ETSINTÄ
Kenties stressaavimmat hetket on vietetty asunnon etsimisen kanssa. Leuveniin saavuttuani asuin ensin hotellissa, josta sitten muutin ennakkoon varaamaani yliopiston vierastaloon. Majoitus oli varattu n. viikoksi eteenpäin, joten hengenhätää asunnon löytymisen kanssa ei ollut. Työ alkoi kuitenkin heti saapumista seuranneena päivänä. Yliopistolla on asumispalvelut, jotka auttavat asunnon etsinnässä, mutta eivät tarjoa asumista suoraan. Asumispalveluista sai listan vapaista asunnoista ja vuokraajien yhteystiedot. Listalla oli paljon asuntoja, mutta soittokierros paljasti, että useat listalla olevat asunnot eivät olleetkaan enää vapaita. Suurin osa oli huoneita, jossa vessa ja keittiö jaetaan x määrän henkilöitä kanssa. Itse kuitenkin etsin ensisijaisesti yksiöitä. Toive asunnon nopeasta löytymisestä heräsi jo ensimmäisenä päivänä, kun saimme sovittua näytön seuraavalle päivälle. Kysessä oli kahden makuuhuoneen asunto, jonka olisin siis vuokrannut yhdessä erään kielikurssilaisen kanssa. Hylkäsimme asunnnon kuitenkin nopeasti sen nähtyämme, sillä se oli huonossa kunnossa eikä toinen makuuhuoneista ollut toimiva. Näin ollen asunnon etsintä siis jatkui. Yksiöiden hinnat kauhistuttivat, alle 20 neliön yksiöstä pyydettiin helposti yli 500 euroa ja pahimmillaan vielä kulut siihen päälle. Kielikurssin opettaja kertoikin Leuvenin olevan yksi Belgian kalleimmista kaupungeista asuntojen osalta, sillä kaupunki on pieni ja kysyntää paljon. Sain asuntotoimistolta vielä yhden listan lisää. Lisäksi he antoivat yliopiston nettiosoitteen, jossa oli ilmoituksia vuokralle annettavista asunnoista. Stressitaso nousi taas soittokierroksen aikana, sillä missään numerossa ei vastattu. Onneksi asumispalveluilla on huone, jossa on tietokoneita ja puhelimia asunnonetsijöiden käytettävissä vapaasti. Tämä helpotti työtä huomattavasti. Lopulta sain sovittua yhden näytön ja vielä samalle illalle.
Tämä asunto antoi lupaavan ensivaikutelman. Yksiö oli tilava, kalustettu, siistissä kunnossa, sijainti melko keskeinen ja hintataso sopiva (alle 450 euroa sisältäen veden, lämmityksen ja sähkön, vain internetin joutuu itse maksamaan). Nopealla päätöksellä päätin ottaa kyseisen asunnon. Vuokrasopimus allekirjoitettiin vielä samana iltana ja avaimet sain seuraavana päivänä. Itse muutto tapahtui kuitenkin useita päiviä myöhemmin, koska ensin oli hankittava mm. vuodevaatteet ja astiat ja siivottava. Yli viikko siis meni ennen pysyvään asuntoon muuttoa. Mutta täällä sitä nyt asustellaan. Tarvittavat asiat on hankittu ja netti asennettu, mutta vielä on pientä tekemistä sisustamisen kanssa. Tyytyväinen olen joka tapauksessa.
HALLINNOLLISET ASIAT
Aikaavievää toimintaa on ollut myös erilaisten hallinnollisten asioiden hoitaminen. Ensinnäkin oli rekisteröidyttävä yliopistoon. Rekisteröintitoimisto on auki ainoastaan aamupäivisin, siis juuri samaan aikaan kun olemme kielikurssilla. Onneksi opettaja on ymmärtäväinen ja antoi luvan hoitaa asioita tuntien aikana. Ensimmäisellä kerralla rekisteröintiin oli kahden tunnin jono ja meitä neuvottiin tulemaan seuraaavana päivänä heti aamusta uudestaan. Hukkareissu ja kallista opiskeluaikaa kului turhaan. Seuraavana päivänä olimme jo ennen toimiston aukeamista jonottamassa. Se kannatti, sillä puolessa tunnissa asiat oli hoidettu. Rekisteröinnin yhteydessä sai opiskelijakortin, ilmaisen bussikortin (!), liudan esitteitä ja erinäisiä selvityksiä sekä ATK-tunnukset (joskin ne aktivoituivat vasta seuraavana päivänä). Valitettavasti kaikki asiat eivät hoituneet kerralla, vaan joudun vielä viemään vuokrasopimukseni toimistoon.
Koska aion oleskella kaupungissa yli kolme kuukautta, minun oli rekisteröidyttävä myös kaupnugintalolla. EU-kansalaisena tämä oli melko yksinkertainen toimenpide, joskin jonottamiseen kului taas aikaa ja tietoja kerättiin melko paljon. Tämäkään asia ei tullut kerralla kuntoon. Poliisien on nimittäin tultava tarkastamaan, että ilmoittamani asumistiedot ovat oikeita. Ja hallintokoneistolle riittää töitä...
Toivottavasti poliisit tulevat pian, sillä ilman lopullista rekisteröitymistä en saa avattua pankkitiliä. Ja se taas olisi erittäin tärkeää. Tänne lähtiessä minulla ei ollut todellakaan ajatuksena avata paikallista pankkitiliä, mutta käytäntö on osoittanut sen aika lailla välttämättömäksi. Esimerkiksi yliopiston ravintoloissa ja monissa ruokakaupoissa ei hyväksytä kuin belgialaisia pankkikortteja. Käteistä saa siis nostaa vähän väliä ja maksaa sitten taas nostopalkkioita. Lisäksi esimerkiksi juna-asemien lippuautomaatteihin ei käy mikään muu kuin belgialainen pankkikortti, ei siis edes käteinen. Arkielämän helpottamiseksi lienee parasta siis avata paikallinen pankkitili. Arkielämän iloista ja kiemuroista lisää myöhemmin.
Tot ziens!
Toinen viikkoni täällä on jo edennyt pitkälle ja huhheijaa, kuinka kiireistä onkaan ollut. Paljon asioita on ehtinyt tapahtua ja vapaita hetkiä ei juuri ole ollut. Niinpä tämä kirjoitus tulee olemaan varsin pitkä, varsinkin kun ottaa huomioon, etten tunnetusti osaa kirjoittaa asioita lyhyesti. :) Väliotsikot toivottavasti hieman helpottavat ja jatkossa tiedossa lyhyempiä kertomuksia.
KIELIKURSSI
Vaihto-opintojaksoni alkaa flaamin kielen kielikurssilla. Yliopisto-opintoni eivät ole vielä alkaneet, koska täällä kevätlukukausi alkaa vasta helmikuun puolivälissä. K.U.Leuvenissa on meneillään tällä hetkellä syksyn tenttiperiodi. Yliopsto-opintojen alkamista odotellessa osallistun kielikurssille. Kysessä on Erasmus-opiskelijoille suunnattu intensiivikurssi (niin kutsuttu EILC). Leuven sijaitsee flaaminkielisellä alueella ja haluan ehdottomasti oppia paikallista kieltä. Opintoni tulevat toki (onneksi) olemaan englanniksi, mutta esimerkiksi kaupassa asioidessa olisi mukava osata vastata myyjän tervehdykseen. Kielikurssi kestää kaksi ja puoli viikkoa ja sen aikana meidän olisi tarkoitus oppia flaamin kielen perusteet.
Kielikurssilla meitä on 12 opiskelijaa. Tulemme eri puolilta Eurooppaa: Virosta, Norjasta, Unkarista, Puolasta, Italiasta ja Espanjasta. Olen ainoa suomalainen kurssilla. Opetusta on maanantaista perjantaihin 9-13 ja lisäksi lauantaisin teemme aina jonkin matkan lähikaupunkeihin. Nimensä mukaisesti kurssi on todella intensiivinen. Yhden päivän aikana etenemme useita kappaleita. Tähän asti olen pysynyt kuitenkin hyvin mukana, joskin tällä viikolla on selvästi taso vaikeutunut. On mukava huomata, että pysytyn ymmärtään jonkin verran puhuttua tekstiä. Puhuminen tuottaa vielä vähän vaikeuksia, sillä ääntäminen poikkeaa aika lailla kirjoitetusta eikä sanavarasto vielä ole kovin suuri. Mutta kaupassa asioidessa pystyn jo kommunikoimaan flaamiksi (tosin jos myyjä kysyy kanta-asiakaskorttia, niin joudun kääntämään keskustelun englanniksi, koska en vieläkään ymmärrä, mitä myyjä kysyy :) petraamisen paikka siis).
Yksi koekin on jo ehtinyt olla, jossa testattiin osaamista ensimmäisen 13 kappaleen osalta (koealue n. 50 sivua + tehtävät). Koe meni ihan mukavasti, ryhmän parhaat pisteet :) Näissä viikottaisissa välikokeissa ei kuitenkaan ole reputtamisen mahdollisuutta, vaan ne on tarkoitettu lähinnä itselle osoittamaan ne osa-alueet, joissa tarvitsee harjoitusta.
Tässä vaiheessa ainakin olen erittäin tyytyväinen kielikurssille osallistumiseen. Kurssi on meille täysin ilmainen. Meidän ei tarvitse maksaa opetuksesta, oppimateriaaleista eikä edes kurssin lauantaimatkoista. Kyllä tässä tuntee olonsa aika etuoikeutetuksi. Kursilla on myös kerta kaikkiaan loistava henki. Ryhmä on mukava ja vietämme myös vapaa-aikaa yhdessä (yhteisiä lounaita, käydään istumassa porukalla iltaa ...). Kurssilla oppii kielen lisäksi myös kulttuuria (esimerkiksi, että pikkurillin nostamalla saa ravintolassa pienen oluen ja että Belgia on kaikin puolin kompleksinen maa :)). Varsinkin retket ovat kulttuurin oppimisen kannalta oivallisia. Esimerkiksi viime lauantaina Antwerpenissa vierailimme museossa, jossa opas kertoi Belgian historiasta aina 1400-luvulta asti. En kyllä kadu päätöstä osallisuta kurssille.
ASUNNON ETSINTÄ
Kenties stressaavimmat hetket on vietetty asunnon etsimisen kanssa. Leuveniin saavuttuani asuin ensin hotellissa, josta sitten muutin ennakkoon varaamaani yliopiston vierastaloon. Majoitus oli varattu n. viikoksi eteenpäin, joten hengenhätää asunnon löytymisen kanssa ei ollut. Työ alkoi kuitenkin heti saapumista seuranneena päivänä. Yliopistolla on asumispalvelut, jotka auttavat asunnon etsinnässä, mutta eivät tarjoa asumista suoraan. Asumispalveluista sai listan vapaista asunnoista ja vuokraajien yhteystiedot. Listalla oli paljon asuntoja, mutta soittokierros paljasti, että useat listalla olevat asunnot eivät olleetkaan enää vapaita. Suurin osa oli huoneita, jossa vessa ja keittiö jaetaan x määrän henkilöitä kanssa. Itse kuitenkin etsin ensisijaisesti yksiöitä. Toive asunnon nopeasta löytymisestä heräsi jo ensimmäisenä päivänä, kun saimme sovittua näytön seuraavalle päivälle. Kysessä oli kahden makuuhuoneen asunto, jonka olisin siis vuokrannut yhdessä erään kielikurssilaisen kanssa. Hylkäsimme asunnnon kuitenkin nopeasti sen nähtyämme, sillä se oli huonossa kunnossa eikä toinen makuuhuoneista ollut toimiva. Näin ollen asunnon etsintä siis jatkui. Yksiöiden hinnat kauhistuttivat, alle 20 neliön yksiöstä pyydettiin helposti yli 500 euroa ja pahimmillaan vielä kulut siihen päälle. Kielikurssin opettaja kertoikin Leuvenin olevan yksi Belgian kalleimmista kaupungeista asuntojen osalta, sillä kaupunki on pieni ja kysyntää paljon. Sain asuntotoimistolta vielä yhden listan lisää. Lisäksi he antoivat yliopiston nettiosoitteen, jossa oli ilmoituksia vuokralle annettavista asunnoista. Stressitaso nousi taas soittokierroksen aikana, sillä missään numerossa ei vastattu. Onneksi asumispalveluilla on huone, jossa on tietokoneita ja puhelimia asunnonetsijöiden käytettävissä vapaasti. Tämä helpotti työtä huomattavasti. Lopulta sain sovittua yhden näytön ja vielä samalle illalle.
Tämä asunto antoi lupaavan ensivaikutelman. Yksiö oli tilava, kalustettu, siistissä kunnossa, sijainti melko keskeinen ja hintataso sopiva (alle 450 euroa sisältäen veden, lämmityksen ja sähkön, vain internetin joutuu itse maksamaan). Nopealla päätöksellä päätin ottaa kyseisen asunnon. Vuokrasopimus allekirjoitettiin vielä samana iltana ja avaimet sain seuraavana päivänä. Itse muutto tapahtui kuitenkin useita päiviä myöhemmin, koska ensin oli hankittava mm. vuodevaatteet ja astiat ja siivottava. Yli viikko siis meni ennen pysyvään asuntoon muuttoa. Mutta täällä sitä nyt asustellaan. Tarvittavat asiat on hankittu ja netti asennettu, mutta vielä on pientä tekemistä sisustamisen kanssa. Tyytyväinen olen joka tapauksessa.
HALLINNOLLISET ASIAT
Aikaavievää toimintaa on ollut myös erilaisten hallinnollisten asioiden hoitaminen. Ensinnäkin oli rekisteröidyttävä yliopistoon. Rekisteröintitoimisto on auki ainoastaan aamupäivisin, siis juuri samaan aikaan kun olemme kielikurssilla. Onneksi opettaja on ymmärtäväinen ja antoi luvan hoitaa asioita tuntien aikana. Ensimmäisellä kerralla rekisteröintiin oli kahden tunnin jono ja meitä neuvottiin tulemaan seuraaavana päivänä heti aamusta uudestaan. Hukkareissu ja kallista opiskeluaikaa kului turhaan. Seuraavana päivänä olimme jo ennen toimiston aukeamista jonottamassa. Se kannatti, sillä puolessa tunnissa asiat oli hoidettu. Rekisteröinnin yhteydessä sai opiskelijakortin, ilmaisen bussikortin (!), liudan esitteitä ja erinäisiä selvityksiä sekä ATK-tunnukset (joskin ne aktivoituivat vasta seuraavana päivänä). Valitettavasti kaikki asiat eivät hoituneet kerralla, vaan joudun vielä viemään vuokrasopimukseni toimistoon.
Koska aion oleskella kaupungissa yli kolme kuukautta, minun oli rekisteröidyttävä myös kaupnugintalolla. EU-kansalaisena tämä oli melko yksinkertainen toimenpide, joskin jonottamiseen kului taas aikaa ja tietoja kerättiin melko paljon. Tämäkään asia ei tullut kerralla kuntoon. Poliisien on nimittäin tultava tarkastamaan, että ilmoittamani asumistiedot ovat oikeita. Ja hallintokoneistolle riittää töitä...
Toivottavasti poliisit tulevat pian, sillä ilman lopullista rekisteröitymistä en saa avattua pankkitiliä. Ja se taas olisi erittäin tärkeää. Tänne lähtiessä minulla ei ollut todellakaan ajatuksena avata paikallista pankkitiliä, mutta käytäntö on osoittanut sen aika lailla välttämättömäksi. Esimerkiksi yliopiston ravintoloissa ja monissa ruokakaupoissa ei hyväksytä kuin belgialaisia pankkikortteja. Käteistä saa siis nostaa vähän väliä ja maksaa sitten taas nostopalkkioita. Lisäksi esimerkiksi juna-asemien lippuautomaatteihin ei käy mikään muu kuin belgialainen pankkikortti, ei siis edes käteinen. Arkielämän helpottamiseksi lienee parasta siis avata paikallinen pankkitili. Arkielämän iloista ja kiemuroista lisää myöhemmin.
Tot ziens!
Tilaa:
Kommentit (Atom)