Kielitaitoa

No niin, flaamin kielen kielikurssi on nyt sitten päättynyt ja kielen perusteet pitäisi olla hallussa. Siitä, kuinka hyvin ne ovat hallussa, en uskalla sanoa mitään. Sen kertoo sitten aikanaan eilisestä loppukokeesta saadut pisteet. Mutta se on ainakin täysin varmaa (vast en zeker in Nederlands ;)), että kielitaitaito on koko ajan parantunut. Esimerkiksi tänään oli mukava lukea aamulla lehteä niin, että siitä ymmärsikin jotain, ja asioida kaupassa niin, että kassalla pystyi puhumaan pelkästään flaamia. Arjen pieniä iloja :) Flaamin opiskelulle ei varmaan lukukauden alettua enään jää aikaa, sen verran tiiviiltä lukujärjestys näyttää. Mutta onneksi on nyt kirja, josta voi itsenäisesti opiskella lisää. Ja onneksi asuu vielä seuraavat viisi kuukautta flaaminkielisesessä kaupungissa niin, että opitut asiat eivät ihan heti pääse unohtumaan.

Täällä ollessa olen myös huomannut ylipäätään kielitaidon merkityksen. Kaikkille opiskelemilleni kielille on ollut käyttöä. Englanti on tietysti eniten käytössä oleva kieli. Se on tuttu ja turvallinen ja sillä selviää yleensä tilanteessa kuin tilanteessa. Kavereiden kanssa puhun täällä pääosin englantia ja pääosan asioista hoidan englanniksi. Mutta on ehdottoman hyvä jos englannin lisäksi osaa muitakin kieliä. Flaami on ehdoton ykkönen täällä Leuvenissa. Monissa paikoissa saa parempaa palvelua jos puhuu flaamia. Englanninkielisille asiakkaille ollaan töykeämpiä. Brysselissä käydessä on ollut puolestaan käyttöä ranskalle, jokaisella kioskilla kun ei osata englantia ja muutenkin ranskaksi kaikki kommunikoinnit aina alkavat.

Myös muille kielille on löytynyt jopa hieman yllättävästi käyttöä. Enpä olisi uskonut puhuvani Belgiassa ruotsia, mutta niin vaan kielikurssilla olleiden norjalaistyttöjen kanssa puhtuttiin välillä myös ruotsia. Naurettiin, että pystyn seuramaan heidän keskusteluja, eli olin etulyöntiasemassa muihin nähden (minua ei esimerkiksi voinut huijata puhumaan kaiken maailman hassuja lauseita, koska tiesin niiden merkityksen). Espanjaa taas on tullut puhuttua espanjalaisen kielikurssilaisen kanssa sekä hänen poikaystävänsä kanssa, joka ei juurikaan puhu englantia. Kivaa löytää yhteinen kieli. Viroa en sentään ole puhunut (koska en osaa sitä), mutta virolaisten keskustelua pystyn seuraamaan niin, että minulla on edes jokin aavistus, mistä puhutaan. Kielikurssilaisten äidinkielistä oikeastaan unkari on ainoa, josta minulla ei ole aavistustakaan. Kyllä saa taas kerran tuntea itsensä etuoikeutetuksi tällaisella kielitaidolla, mitä Suomessa olen voinut hankkia.

Ja mikä mahdollisuus täällä ollessa on parantaa kielitaitoa. Siis muidenkin kielten kuin englannin osalta. Natiiveja kun on vähän joka lähtöön. Ranska ja espanja kaipaavatkin jo kovasti ehostamista, sillä useamman vuoden käyttämättömyys on ruostuttanut ne pahasti. Englantikin kyllä kaipaa hieman virkistymistä. Sanat ovat kummasti päässeet unohtumaan kun viime aikoina on ollut englannin kanssa tekemisissä lähinnä opintomateriaalien kanssa eli hallintotieteiden sansto on päällimmäisenä mielessä, mutta niillä sanoilla ei ehkä arkikeskusteluja käydä. :)

Toisaalta välillä on kyllä kielten kanssa sitten ihan sekaisin. En tiedä, mitä kieltä puhun ja puhun kaikkia sekaisin. :) Kielikurssilla tein muistiinpanoja milloin suomeksi, milloin englanniksi ja joskus ruotsiksikin sen mukaan, minkä kielen kielioppia tai sanaa kulloinenki asia muistutti. Sillä hetkellä kätevää, mutta hauskaa lukea jälkikäteen. On myös syntynyt hauskoja tilanteita, joissa usea kieli ollut käytössä. Esimerkiksi hoitaessani asuntoasioita puhelimessa yksi sana tuli mieleen vain flaamiksi ja niin ymppäsin sitten englanninkieliseen lauseseen yhden sanan flaamiksi ihan pokkana. Ilmeisesti vastapuoli ymmärsi :) Tai erään kerran kielikurssilla vieressäni istuva virolainen kysyi jotain englanniksi ja minä vastaan suomeksi ja muutamaa sekuntia myöhemmin tajuan, ettei tainnut ihan oikealla kielellä mennä. Mutta oli virolainen sen sanan ymmärtänyt suomeksi, ettei se nyt sitten ehkä kuitenkaan ihan väärin tainnut mennä. Myös aksentti on tarttuvaa. Norjalaiset halusivat oppia suomea ja hups vaan aloin puhua suomea norjan aksentilla.

Että tällaista kieliarsenaalia täällä hyödynnetään. Nyt onkin vuorossa lomaa ennen orientaatiopäiviä helmikuun toisella viikolla. Vähän haikeat on tunnelmat, koska kielikurssimme porukka hajaantui. Osa lähti kotimaahan käymään, osa lähti opiskelupaikkakunnalleen (kaikki eivät siis jää Leuveniin opiskelemaan, vaan suuntaavat muualle Belgiaan). Mutta kulkuyhteydet ovat hyvät ja nopeat, joten eiköhän tässä vielä tavata. Ja onhan meillä Facebook :)