Ah, luennot alkoivat vihdoin ja viikon verran nyt opiskeltu. Asiat, joista olin haaveillut vuosia, joita olin suunnitellut ja odottanut innolla, konkretisoituivat. Tosin huolimatta huolellisesta suunnittelusta ilmeni uusia asioita ja näin ollen opintosuunnitelma hieman muuttui. Jotkin kurssit eivät vastanneet lainkaan odotuksiani, toisaalta taas listalta löytyi mielenkiintoisia kursseja, joita en aiemmin ollut huomioinut. Näinpä siis lopulta sain muokattua paketin, johon olen varsin tyytyväinen.
Kurssivalintoja katsoessani huomion kiinnittää EU-painotteisuus. Kuudesta valitsemastani kurssista neljä liittyy suoraan Euroopan unioniin. Ihanaa! Olihan mahdollisuus opiskella EU-asioita kenties painavin syy lähteä vaihtoon juuri Leuveniin. Yksi hienoimmista asioista on se, että kursseilla pääsee myös käytännön kosketukseen EU:n kanssa. Osa luennoitsijoista nimittäin työskentelee EU:n hallinnossa ja vaikka heidän esittämänsä asiat eivät edustakaan EU:n kantaa, voivat he kuitenkin kertoa, millaista todella on työskennellä EU:ssa (jossa mahdollisesti siis itsekin haluaisin työskennellä). Esimerkiksi eräs luennoitsija totesi, ettei meidän 7 1/2 tunnin luentomaratooni ole mitään verrattuna COREPER-kokouksiin. :) Pääsemmepä yhdellä kurssilla myös tekemään haastatteluja EU:n parissa työskenteleville. Saapa nähdä, mitä muuta mielenkiintoista vielä ilmenee.
Osa kursseista on massaluentoja, osa taas pienemmällä osallistujamäärällä. Itse pidän enemmän kursseista, joissa on vähemmän osallistujia. Tällaisilla kursseilla on mahdollisuus keskusteluun, mikä on erityisen hedelmällistä täällä, missä ihmisiä tulee hyvin erilaisista kulttuureista. Kurssit poikkeavat myös suoritustavoiltaan toisistaan. Osassa tehdään kirjallinen työ, esitys tai vastaava, osassa tentti ja osassa puolestaan molemmat. Tentti voi olla myös suullinen. Oppimateriaalina on pääosin artikkeleita. Opettaja on koostanut kaikista kurssilla tarvittavista artikkeleista yhden kokonaisuuden, jonka saa ostaa tiedekuntajärjestön ylläpitämästä kaupasta. Kurssin ohjelmaan on myös merkitty, mitkä artikkelit tulisi milläkin viikolla lukea. Myös kirja/kirjoja saattaa olla, mutta joka tapauksessa tuntuu, että nuo artikkelit muodostavat pääasiallisen lukemisen.
Luentoja on aamusta iltaan siis ihan aamuyhdeksästä iltakahdeksaan. Tunnit siis tehokkaasti käytössä. Tosin ei minulla sentään koko päivää luentoja ole. Trendi tuntuu kohdallani olevan se, että aamulla kaksi tuntia luentoja sitten koko päivä taukoa ja illalla taas kahden-neljän tunnin luennot. Niin ja lauantaisin on myös luentoja, esimerkiksi aiemmin mainitsemani luentomaratooni sijoittui juurikin lauantaille. Katukuvassakin muuten näkyy luennot. Välillä saa suorastaan raivata tietään päästäkseen etenemään ihmisvirrassa, varsinkin jos sattuu olemaan menossa iltaluennolle ja kaikki muut näyttäisivät tulevan juuri poispäin...
Ja sitten kaiken tämän ylistyspuheen jälkeen siirryn kritiikkiin. "That system really sucks!" Kyse on siitä, että me vaihto-opiskelijat emme pääse ilmoittautumaan kursseille ennen HOPS:n tekemistä. Ja HOPS tehdään yhdessä koordinaattorin kanssa ensi viikolla. Siis kaksi viikkoa opintojen aloittamisen jälkeen ja viikko sen jälkeen kun aika HOPS:n tekemiseen on pitänyt varata. Kysynpähän vaan, mihin ihmeseen väliin jäävää aikaa tarvitaan. Minun näkökulmasta silkkaa ajanhukkaa. Käytännössä meidän tietoja ei siis ole yhdelläkään luennoitsijalla emmekä pääse sähköiseen oppimisympäristöön, missä mm. luentokalvot ja tehtävät ovat. Eli meillä ei ole mitään tietoa asioista. Onneksi muut opiskelijat ovat luvanneet lähettää kalvoja sähköpostitse. Ja kaiken kukkuraksi tentteihin ilmoittautuminen piti hoitaa ennen kuin välttämättä oli päässyt osallistumaan kaikille kursseille ja ennen kuin tietää, koska kyseiset tentit pidetään (koska tämäkin asia selviää missäs muualla kuin HOPS-keskustelussa). Eli olen ilmoittautunut tentteihin, vaikken tiedä osallistunko edes kurssille. Ja jos päätän olla menemättä tenttiin, on minun täytettävä erillinen lomake. Onneksi lomake vaikutti kuitenkin yksinkertaiselta täyttää. Noh, odotellaan nyt sitä HOPS-keskustelua sitten ajan kanssa ja yritetään luovia luentoja ilman materiaaleja ja muita tietoja. Sen vaan sanon, että luulisi kaikille olevan helpompi, jos kurssi-ilmoittautumiset saisi hoidettua mahdollisimman aikaisin.
Lopuksi todettakoon, ettei lukukausi saanut osaltani ihan parasta mahdollista alkua, sillä sunnuntaina (orientaatiopäivien viime metreillä, juuri ennen lukukauden alkua) sairastuin kehkokuumeeseen ja tulin siis tutustuneeksi paikalliseen terveydenhoitojärjestelmään. Sairaalaan jouduin sunnuntaina, kun vointi jatkuvan oksentelun seurauksena kävi huonoksi. Sairaalan olosuhteet ja käytännöt muistuttivat pitkälti Suomea kaikkine etuineen ja ongelmineen. Joskaan päivystyksessä en ole Suomessa koskaan ollut, joten perustan oletukseni yleisiin käsityksiin. Minut kirjattiin sisään ja sain sängyn käytävältä, koska kuten arvata saattaa, ruuhkaa oli ja kaikki huoneet varattuja. Sairaanhoitaja tuli tekemään perusselvitykset. Lääkäri ehti myös paikalle, mutta ennen kuin pääsin toisen lauseen loppuun, hänen oli jo riennettävä toisaalle. Myöhemmin tuli toinen lääkäri, jolla olikin sitten aikaa. Potilaita tuli lisää ja pian kaikki käytäväpaikatkin olivat täynnä. Tunnelma oli silti rauhallinen. Ei meteliä, ei juoksemista ja kaikki järjestyksessä. Lääkäri kiinnitti huomion kuumeeseeni ja halusi selvittää sen syyn. Kun syytä ei löytynyt, oli vuorossa keuhkokuvaus. Ja sieltähän se sitten löytyi: alkava keuhkokuume. Lääkäri selitti tilanteen, antoi diagnoosiksi keuhkokuumeen ja kirjoitti antibioottikuurin. Yrittivät myös varata minulle kontrolliaikaa erikoislääkärille, mutta kuten niin usein tietojärjestelmien kanssa, tässäkin ilmeni joku ongelma. Sain ohjeeksi soittaa ajanvaraukseen seuraavana päivänä, tiedon auki olevasta apteekista ja niin minut kotiutettiin n. kolmen tunnin sairaalassaolon jälkeen. Apteekin kautta siis kotiin sairastamaan. Ja nyt on kaikki hyvin (pahoittelut, tämä olisi varmaan pitänyt mainita heti alussa). Kuume laski maanantaihin menessä, ruokahalu palasi keskiikkona (niin että sai syötyä muutakin kuin muutaman jugurtin päivässä, vaikka ei tuollainen laihdutuskuuri varmasti tähän väliin pahitteeksi ollut ;)) ja väsymyskin hävisi viikonloppuun. Niin ja antibiootitkin sain jo syötyä loppuun ja kaikille luennoille jaksoin osallistua. Kaikki siis todellakin hyvin. Ai niin, arvatkaapa muuten sainko kontrolliajan 1-2 viikon päähän, kuten suositus oli? No enpä saanut, vaan meni kolmen viikon päähän (mikä sekin on kyllä todella hyvin).
Seuraavaksi edessä on vielä paikalliseen sairasvakuutukseen tutustuminen. Sairaalassa kaikki hoitui toistaiseksi Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla, mutta en tiedä tuleeko perästä lasku kotiin. Apteekissa jouduin maksamaan lääkkeen itse, mutta siitä voin siis nyt jälkikäteen hakea korvausta. Haastetta riittää siinä, että sairasvakuutuksen nettisivut ovat vain hollanniksi, ranskaksi ja saksaksi. Sairaalassa asiointi sen sijaan sujui hyvin myös englanniksi, ainoastaan röntgenissä oli hieman kommunikointivaikeuksia. Vaikka useampaan otteeseen tässäkin blogissa olen mainostanut flaaminkielen kehittyvää taitoani, ei se kuitenkaan ihan tällaisissa tilanteissa riitä.
maanantai 20. helmikuuta 2012
tiistai 14. helmikuuta 2012
Orientaatiopäivät
Hyvää ystävänpäivää! <3 Täällä Belgiassa tosin ystävänpäivä on enemmänkin rakastavaisten juhla. Korteissa vannotaan rakkautta, suklaakaupoissa myydään sydämenmuotoisia konvehtirasioita, kirjakaupat mainostavat romanttista kirjallisuutta, ravintoloissa on erityiset menut ja hotellit tarjoavat romanttisen yöpymisen.
Mutta sitten itse asiaan eli orientaatiopäiviin, jotka alkoivat jo viime keskiviikkona ja päättyivät eilen. Yliopisto järjestää kaikille kansainvälisille opiskelijoille orientaatiopäivät lukukausien alussa toivottaakseen heidät tervetulleiksi ja tarjotakseen tarpeellista tietoa. Niinpä siis meitä kokoontui ennen varsinaista kevätlukukauden alkua n. 300 kv-opiskelijaa viettämään näitä orientaatiopäiviä. Käytännön järjestelyistä vastasi kansainvälisten asioiden toimisto, mukana oli myös yliopison kansainvälisiä järjestöjä sekä apuna opiskelijoita. Täytyy sanoa, että olin hieman skeptinen päivien onnistumisesta, sillä vielä muutama päivä ennen ohjelman alkua kv-toimisto etsi vapaaehtoisia toimijoita päivien ohjelmaan. Ei vaikuttanut lupaavalta alulta. Mutta asioilla on kai aina tapana järjestyä ja niin tässäkin tapauksessa.
Orientaatiopäivät alkoivat tervetuliaisillallisella keskiviikkona. Opiskelijaravintolassa oli tarjolla pasta bolognesea kolmen euron hintaan. Illallisen aikana tutustui taas moniin uusiin ihmisiin. Ravintolassa kävikin aikamoinen puheensorina. Illallisesta jäi hyvä mieli ennen kaikkea uusien kontaktien takia.
Seuraavana päivänä orientaatiopäivät pyörähtivät kunnolla käyntiin. Vuorossa oli heti aamusta tervetuliaispuheet sekä käytännön elämään Leuvenissa liittyvien asioiden läpikäyntiä. Tämä piti sisällään muun muassa tietoa siitä, mitä asioita keittiön putkistoja pitkin ei saa huuhtoa, kuinka usein tulee siivota, mikä liikennemerkki sallii pyöräilyn, mitä ei saa tehdä kadulla... Paljon uutta tietoa ei minulle tullut, sillä joko olin lukenut asiat Living in Leuven -oppaasta, kuullut niistä kielikurssilla tai oppinut kantapään kautta. Ja siivousasiat nyt ovat ihan samanlaiset Suomessakin :) Tämän informaatiopaketin jälkeen vuorossa oli erilaisten toimijoiden esittely. Kyseessä oli eräänlainen tori, joilla järjestöt tms. sitten esittelivät toimintaansa. Mukana oli yliopiston tiedekuntajärjestöjä, yliopiston kansainvälisiä järjestöjä, kirkkoja, paikallinen opiskelijapoliisi ja monta muuta. Itse liityin Pangaean jäseneksi, joka on yliopiston kansainvälinen kohtaamispaikka. Pangaealla on omat tilat, jossa toimii kahvila/baari, jossa on kansainvälisä lehtiä, pelejä ym. Pangaea järjestää myös juhlia, vierailuja, matkoja, kursseja... Tarjonta on siis monipuolista. Jäsenmaksu on ainoastaan 4 euroa/vuosi ja sillä saa oman Pangaea-mukin, jolla puolestaan saa kahvia ja teetä ilmaisin niin paljon kuin haluaa. Kannattavaa!
Iltapäivällä orientaatiopäivät jatkuivat opastetulla kaupunkikävelyllä. Meidät oli jaettu pienempiin ryhmiin ja oppaan johdolla kiertelimme keskustassa. Tutuiksi tulivat tiedekuntien rakennukset, pankkiautomaatit ja käsittämättömät modernin taiteen luomukset. Kuukauden kaupungissa asuneena tosin olin jo nähnyt nämä kaikki. Omalta osaltani kävelyn kohokohdaksi muodostuikin vierailu pääkirjastoon, koska siellä en ollut vielä käynyt, lukenut ainoastaan nettisivuilta toimintaohjeita. Oli mukava nähdä, miten kirjasto käytännössä toimii. Kierros päättyi Pangaeaan, jossa oli tarjolla kahvia/teetä sekä uutta juttuseuraa. Iltapäivän osuuden olisi päättänyt flaamin kielen apupaketti, jonka kuitenkin katsoin tarpeettomaksi minulle, olinhan opiskellut kieltä kaksi ja puoli viikkoa.
Illaksi oli puolestaan järjestetty elokuvailta. Kyseessä oli belgialainen elokuva Smoorverliefd (Madly in Love), romanttinen komedia eli juuri minulle sopiva :) Onneksi elokuvassa oli tekstitys englanniksi, vaikka toki muutaman sanan tunnistinkin. Elokuva näytettiin kulttuurikeskuksessa ja sen jälkeen suuntasimme lasilliselle suosittuun kulttuurikeskuksen kahvilaan, joka täyttyikin aivan ääriään myöten.
Perjantai alkoi Belgian ja Leuvenin esittelyllä. Näistäkin asioista suurin osa oli tullut tutuksi jo kielikurssilla, mutta kertaus ei liene pahitteekksi. Varsinkaan jos kyseessä on Belgian hallinto, jota en aivan täysin hahmota vieläkään ties kuinka monennen esittelyn jälkeen. Mielenkiintoista oli kuulla opiskelijanäkökulma, millaista on opiskella Leuvenissa. Selväksi tuli ainakin se, että viikonloppusin kaupunki on kuollut kaikkien opiskelijoiden suunnatessa vanhempiensa luo (ja tästä syystä esimerkiksi juhlat järjestetään torstaisin). Ja minnekäs muualle olisimmekaan suunnanneet lounaalle kuin jo tutuksi tulleeseen Pangaeaan. Ja taas tutustui uusiin ihmisiin... Iltapäivällä osalla tiedekunnista oli esittelytilaisuudet, joskaan ei meidän tiedekunnalla. Niinpä lähdin muiden mukana Heverleen kampukselle (keskustan ulkopuolella), jotta sekin alue tulisi tutuksi. Todella kaunis alue luonnon keskellä, täytyy sanoa. Täytynee tehdä retki sinne jokin aurinkoinen päivä. Illalla oli vielä kansainväliset juhlat Pangaealla. Musiikki soi kovalla, mikä teki keskustelemisesta lähes mahdotonta, ilmankosteus oli huipussaan ja ihmisiä niin paljon, että liikkuminen oli hankalaa. Mutta hyvä tunnelma silti :)
Launtaina lähdimme kolmen bussin voimin kohti Bruggea. Ilma oli jäätävän kylmä, mutta aurinko kimmelsi jäätyneissä kanavissa, mikä teki näystä kertakaikkisen upean. Muutenkin kaupunki lumosi, hienoja vanhoja rakennuksia, kauniita puistoja ja siellä täällä kulkevia kanavia. Tutustuimme kaupunkiin pienryhmissä oppaan johdolla aamupäivällä. Iltapäivällä taas vierailimme, missäs muualla kuin panimossa. Myös vapaa-aikaa oli varattu, jonka käytimme kirkkoon, sairaalamuseoon ja suklaakauppaan. Ja arvatkaapa vain tutustuiko matkalla taas uusiin ihmisiin.
Maanantaina vuorossa oli vielä tiedekunnan info. Tämä osuus oli ainakin minulle ehdottomasti informatiivisin, sillä siellä sai tietoa kursseista, tenteistä, täytettävistä papereista ja vastaavista, jotka ovat pyörineet mielessä jo pitkään. Tämän pohjalta alkoikin jo olla valmis luennoille.
Entäpä sitten yleiskuva orientaatiopäivistä? Kuten edellä useamman kerran mainitsin, uutta tietoa ei enää tässä vaiheessa paljon tullut. Mutta uusia kontakteja tuli sitäkin enemmän. Ja paljon ikimuistoisia hetkiä. Tosin omalla tavallaan jatkuvasti uusien ihmisten tapaaminen oli myös väsyttävää, kun joka päivä jutteli kymmenien ja taas kymmenien eri ihmisten kanssa. Väillä olisi ollut mukava tutustua lähemmin edellisen päivän tuttavuuksiin. Joka tapauksessa orientaatiopäivät olivat ehdottomasti osallistumisen arvoiset!
Mutta sitten itse asiaan eli orientaatiopäiviin, jotka alkoivat jo viime keskiviikkona ja päättyivät eilen. Yliopisto järjestää kaikille kansainvälisille opiskelijoille orientaatiopäivät lukukausien alussa toivottaakseen heidät tervetulleiksi ja tarjotakseen tarpeellista tietoa. Niinpä siis meitä kokoontui ennen varsinaista kevätlukukauden alkua n. 300 kv-opiskelijaa viettämään näitä orientaatiopäiviä. Käytännön järjestelyistä vastasi kansainvälisten asioiden toimisto, mukana oli myös yliopison kansainvälisiä järjestöjä sekä apuna opiskelijoita. Täytyy sanoa, että olin hieman skeptinen päivien onnistumisesta, sillä vielä muutama päivä ennen ohjelman alkua kv-toimisto etsi vapaaehtoisia toimijoita päivien ohjelmaan. Ei vaikuttanut lupaavalta alulta. Mutta asioilla on kai aina tapana järjestyä ja niin tässäkin tapauksessa.
Orientaatiopäivät alkoivat tervetuliaisillallisella keskiviikkona. Opiskelijaravintolassa oli tarjolla pasta bolognesea kolmen euron hintaan. Illallisen aikana tutustui taas moniin uusiin ihmisiin. Ravintolassa kävikin aikamoinen puheensorina. Illallisesta jäi hyvä mieli ennen kaikkea uusien kontaktien takia.
Seuraavana päivänä orientaatiopäivät pyörähtivät kunnolla käyntiin. Vuorossa oli heti aamusta tervetuliaispuheet sekä käytännön elämään Leuvenissa liittyvien asioiden läpikäyntiä. Tämä piti sisällään muun muassa tietoa siitä, mitä asioita keittiön putkistoja pitkin ei saa huuhtoa, kuinka usein tulee siivota, mikä liikennemerkki sallii pyöräilyn, mitä ei saa tehdä kadulla... Paljon uutta tietoa ei minulle tullut, sillä joko olin lukenut asiat Living in Leuven -oppaasta, kuullut niistä kielikurssilla tai oppinut kantapään kautta. Ja siivousasiat nyt ovat ihan samanlaiset Suomessakin :) Tämän informaatiopaketin jälkeen vuorossa oli erilaisten toimijoiden esittely. Kyseessä oli eräänlainen tori, joilla järjestöt tms. sitten esittelivät toimintaansa. Mukana oli yliopiston tiedekuntajärjestöjä, yliopiston kansainvälisiä järjestöjä, kirkkoja, paikallinen opiskelijapoliisi ja monta muuta. Itse liityin Pangaean jäseneksi, joka on yliopiston kansainvälinen kohtaamispaikka. Pangaealla on omat tilat, jossa toimii kahvila/baari, jossa on kansainvälisä lehtiä, pelejä ym. Pangaea järjestää myös juhlia, vierailuja, matkoja, kursseja... Tarjonta on siis monipuolista. Jäsenmaksu on ainoastaan 4 euroa/vuosi ja sillä saa oman Pangaea-mukin, jolla puolestaan saa kahvia ja teetä ilmaisin niin paljon kuin haluaa. Kannattavaa!
Iltapäivällä orientaatiopäivät jatkuivat opastetulla kaupunkikävelyllä. Meidät oli jaettu pienempiin ryhmiin ja oppaan johdolla kiertelimme keskustassa. Tutuiksi tulivat tiedekuntien rakennukset, pankkiautomaatit ja käsittämättömät modernin taiteen luomukset. Kuukauden kaupungissa asuneena tosin olin jo nähnyt nämä kaikki. Omalta osaltani kävelyn kohokohdaksi muodostuikin vierailu pääkirjastoon, koska siellä en ollut vielä käynyt, lukenut ainoastaan nettisivuilta toimintaohjeita. Oli mukava nähdä, miten kirjasto käytännössä toimii. Kierros päättyi Pangaeaan, jossa oli tarjolla kahvia/teetä sekä uutta juttuseuraa. Iltapäivän osuuden olisi päättänyt flaamin kielen apupaketti, jonka kuitenkin katsoin tarpeettomaksi minulle, olinhan opiskellut kieltä kaksi ja puoli viikkoa.
Illaksi oli puolestaan järjestetty elokuvailta. Kyseessä oli belgialainen elokuva Smoorverliefd (Madly in Love), romanttinen komedia eli juuri minulle sopiva :) Onneksi elokuvassa oli tekstitys englanniksi, vaikka toki muutaman sanan tunnistinkin. Elokuva näytettiin kulttuurikeskuksessa ja sen jälkeen suuntasimme lasilliselle suosittuun kulttuurikeskuksen kahvilaan, joka täyttyikin aivan ääriään myöten.
Perjantai alkoi Belgian ja Leuvenin esittelyllä. Näistäkin asioista suurin osa oli tullut tutuksi jo kielikurssilla, mutta kertaus ei liene pahitteekksi. Varsinkaan jos kyseessä on Belgian hallinto, jota en aivan täysin hahmota vieläkään ties kuinka monennen esittelyn jälkeen. Mielenkiintoista oli kuulla opiskelijanäkökulma, millaista on opiskella Leuvenissa. Selväksi tuli ainakin se, että viikonloppusin kaupunki on kuollut kaikkien opiskelijoiden suunnatessa vanhempiensa luo (ja tästä syystä esimerkiksi juhlat järjestetään torstaisin). Ja minnekäs muualle olisimmekaan suunnanneet lounaalle kuin jo tutuksi tulleeseen Pangaeaan. Ja taas tutustui uusiin ihmisiin... Iltapäivällä osalla tiedekunnista oli esittelytilaisuudet, joskaan ei meidän tiedekunnalla. Niinpä lähdin muiden mukana Heverleen kampukselle (keskustan ulkopuolella), jotta sekin alue tulisi tutuksi. Todella kaunis alue luonnon keskellä, täytyy sanoa. Täytynee tehdä retki sinne jokin aurinkoinen päivä. Illalla oli vielä kansainväliset juhlat Pangaealla. Musiikki soi kovalla, mikä teki keskustelemisesta lähes mahdotonta, ilmankosteus oli huipussaan ja ihmisiä niin paljon, että liikkuminen oli hankalaa. Mutta hyvä tunnelma silti :)
Launtaina lähdimme kolmen bussin voimin kohti Bruggea. Ilma oli jäätävän kylmä, mutta aurinko kimmelsi jäätyneissä kanavissa, mikä teki näystä kertakaikkisen upean. Muutenkin kaupunki lumosi, hienoja vanhoja rakennuksia, kauniita puistoja ja siellä täällä kulkevia kanavia. Tutustuimme kaupunkiin pienryhmissä oppaan johdolla aamupäivällä. Iltapäivällä taas vierailimme, missäs muualla kuin panimossa. Myös vapaa-aikaa oli varattu, jonka käytimme kirkkoon, sairaalamuseoon ja suklaakauppaan. Ja arvatkaapa vain tutustuiko matkalla taas uusiin ihmisiin.
Maanantaina vuorossa oli vielä tiedekunnan info. Tämä osuus oli ainakin minulle ehdottomasti informatiivisin, sillä siellä sai tietoa kursseista, tenteistä, täytettävistä papereista ja vastaavista, jotka ovat pyörineet mielessä jo pitkään. Tämän pohjalta alkoikin jo olla valmis luennoille.
Entäpä sitten yleiskuva orientaatiopäivistä? Kuten edellä useamman kerran mainitsin, uutta tietoa ei enää tässä vaiheessa paljon tullut. Mutta uusia kontakteja tuli sitäkin enemmän. Ja paljon ikimuistoisia hetkiä. Tosin omalla tavallaan jatkuvasti uusien ihmisten tapaaminen oli myös väsyttävää, kun joka päivä jutteli kymmenien ja taas kymmenien eri ihmisten kanssa. Väillä olisi ollut mukava tutustua lähemmin edellisen päivän tuttavuuksiin. Joka tapauksessa orientaatiopäivät olivat ehdottomasti osallistumisen arvoiset!
torstai 2. helmikuuta 2012
Arkea, arkea, arkea
Uskallan veikata, että monia kiinnostaa, millaista se elämä täällä on, miten arki pyörii, miten asioita hoidetaan. Lyhyesti sanottuna arki pyörii hyvin, mitään elämää suurempaa ei ole tullut vastaan. Monet asiat eroavat Suomesta, mutta mitään valtaisaa totuttelua en ole joutunut tekemään. Välillä hallinnollisten asioiden monimutkaisuus aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta kun nyt tarkemmin ajattelee, niin eipä Suomessakaan asiointi ole aina yksinkertaisimmasta päästä...
KAUPUNKI
Leuven on näppärän kokoinen kaupunki hyvien kulkuyhteyksien päässä oikeastaan kaikkialta. Brysselin lentokentältä pääsee suoralla junalla vartissa perille. Myös itse Brysselin kaupunkiin matkustaa junalla 15-20 minuutissa ja moniin muihin kaupunkeihin (kokemukseni mukaan ainakin Antwerpeniin, Gentiin) n. tunnissa. Täydellistä!
Muodoltaan pyöreä kaupunki on rakentunut vanhan keskustan ympärille. Kadut ovat suomalaisen mittapuun mukaan kapeita, varsinkin jalkakäytävät, joilla ei aina mahdu kaksikaan ihmistä kulkemaan rinnakkain. Jalkakäytävät ovat pääosin laatoitetttu, joskin kohonneet laatat ovat varsinainen onnettomuusriski. Olen meinannut lentää kymmeniä kertoja kompastuessani laatan reunaan. Tosin en ole nähnyt muiden kompuroivan samalla tavalla, joten ehkä se on sitten vain kokemuksen puutetta. Keskustassa on paljon kauppoja ja ravintoloita ja myös kirkot kuuluvat katukuvaan. Kelloa ei aina tarvita, sillä kirkonkellot soivat paikoin 15 minuutin välein. Suuremmat kaupat tosin sijaitsevat keskustan ulkopuolella. Niille olisi ollut käyttöä asuntoa sisustaessa, mutta kyllä kaikki tarpeellinen löytyi onneksi keskustasta kaluttuani riittävän monen liikkeen.
Opiskelijakaupunkimaisuus näkyy vahvasti katukuvassa. Melkein missä vain voin nähdä jonkin K.U.Leuvenin rakennuksen tai vastaavasti jonkin muun korkeakoulun. K.U.Leuvenilla ei ole yhtä isoa kampusta, vaan se on levittäytynyt ympäri kaupunkia, myös ydinkeskustan vanhoihin rakennuksiin. Kaupungissa on myös useampi opiskeluun liittyvä patsas, esimerkiksi Oude Marktilla oleva opiskelija-asuntolan äitihahmo. Opiskelijat on myös huomioitu tarjoamalla heille ilmainen bussilippu kaupungin liikenteeseen ja vapauttamalla heidät ilmeisesti katujen kunnossapitoa varten perittävästä verosta (tai jostain vastaavasta asumiseen liittyvästä verosta). Tulin miettineeksi, miten tämä kaupunki, jonka asukkaista lähes puolet on peruskoulun jälkeisiä opiskelijoita, oikein rahoittaa toimintansa. Kielikurssin opettajamme kertoi paikallisen poliisin olevan innokas sakottaja. Lieneekö siinä vastaus... :)
LIIKKUMINEN
Tässä kaupungissa pyöräily on kenties ykkönen. Jo saapuessani kaupunkiin huomasin aseman vieressä parkkihallia muistuttavan rakennuksen. Mutta ei siellä autoja ollut vaan polkupyöriä. Pyöräilijöillä tuntuu olevan etusija liikenteessä, ainakin autojen osalta. Mutta kyllä kävelijänä saa myös olla varovainen, varsinkin kun täällä ajetaan kovaa. Pyöräilijät ajavat siis liikenteen seassa eikä kypärää käytetä. Täällä on myös käytössä ne pyörätaskut, joista Helsingissä vouhotettiin viime kesänä. Hyvin näyttää toimivan. Itse en kuitenkaan ole pyörää hankkinut. Kävellen olen päässyt kaikkialle. Enkä tiedä uskaltaisinko ajaa pyörällä, sen verran erilainen pyöräkulttuuri täällä on, ainakin menisi aikaa ennen kuin uskaltautuisin heittäytymään liikenteen sekaan samanlailla kuin paikalliset. Mutta kuten todettu, kävellenkin liikkuu erinomaisesti. Tämän kokoisessa kaupungissa puolessa tunnissa on jo kävellyt toiselle puolen kaupunkia. Ja autoilijat ovat usein kohteliaita, joten suojatiellä ei tarvitse juuri odotella vilkasliikenteisilläkään teillä. Autolla ei ainakaan kannata keskustassa liikkua, sen sain huomata turvautuessani taksiin muuton yhteydessä. Taksi mateli pyörä- ja bussijonon perässä, joten nopeaa kyyti ei ainakaan ollut. Aivan ydinkesustassa tiettyjä katuja ei autolla saa edes ajaa. Tosin busseja kielto ei koske. Onkin hupaisan näköistä kun bussit kaartavat aukion halki kaupungintalon ja kirkon välistä, milloin mitäkin laitaa.
ASUMINEN
Uskoakseni oma asumiseni edustaa aika lailla tyypillistä leuvenilaista asumista. Muutaman kerroksen kivinen kerrostalo, kapea julkisivu, jyrkät rappuset... Sisätilat taas varmasti vaihtelevat asuntokohtaisesti. Asunnossani on erikseen kuuma- ja kylmävesihana, mikä joskus hieman vaikeuttaa toimimista. Koko huone lämpiää yhdellä isolla patterilla. Uunia eikä mikroa ole, joten kehittelenkin parhaillaan systeemiä, jolla ruoan saisi kätevästi vesihauteessa lämpiämään. Toistaiseksi kaikkien asumispaikkojeni ovet on pitänyt erikseen avaimella lukita niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Yleiskuva asumisesta on se, että yhtä käytännöllistä se ei ole kuin Suomessa, mutta ihan viihtyisää kuitenkin.
SYÖMINEN
Nälkään ei ainakaan tarvitse kuolla. Ruokapaikkoja riittää, pikemminkin on vaikea päättää, mihin menisi. Yliopistolla on ravintoloita, Alma-nimisiä, jotka ovat auki aika lailla aamusta iltaan ja josta saa edullisesti ruokaa. Tarjolla on monta eri lounasvaihtoehtoa ja hinta on n. 4 euroa. Ruoka annostellaan valmiiksi ja annokset ovat suorastaan jättimäisiä. Lähes poikkeuksetta ruokaa joutuu jättämään, mikä harmittaa. Tosin sitä tekee lähes kaikki. Juoman joutuu ostamaan erikseen n. 1,50 eurolla. Hanavettä saisi ilmaisin, mutta en ole täällä juuri hanvettä juonut. Vesi on erittäin kalkkipitoista (esimerkiksi kattilaan jäi ensimmäisen tiskauksen jälkeen kunnon valkoiset laikut) ja itselle on ollut vaikea tottua makuun. Toistaiseksi siis pullovesilinjalla, onneksi kaupoissa on isoja kanistereita niin ei mene ihan niin epäekologiseksi. Suosittu lounas on myös patongit, joita myydään tiheään. Täytevaihtoehtoja riittää, joten ihan heti ei pääse kyllästymään. Patongit ovat siinä mielessä hyviä, että niiden välissä useimmiten on salaattia. Täällä kun noin muuten on välillä kiven takana saada tuoreita kasviksia. Kuinka hyvältä salaatti viikon tauon jälkeen maistuukaan. :) Suosittua ruokaa ovat myös ranskalaiset, joiden päälle laitetaan tavallisesti majoneesia. Tämä siis itsessään muodostaa jo aterian. Lisäksi ranskalaiset ovat ensisijainen lisäkevaihtoehto. Esimerkiksi Almassa niitä laitetaan kauhea kasa ellei ymmärrä pyytää jotain toista lisäkettä. Ranskalaiset ovat kyllä hyviä, paksuja ja rapeita eikä kovinkaan suolaisia. Mutta että niitä pitäisi syödä joka päivä. Huhhuh. Edullista lounasta voi saada opiskelijaravintoloiden lisäksi myös ihan tavallisista ravintoloista. Esimerkiksi suositussa thai-ravintolassa lounas juomineen maksaa 6 euroa ja pizzeriassa pizzan saa viidellä eurolla. Onhan tuo tietysti Kelan tukemaa opiskelijaluounasta kallimpaa, mutta halvempaa kuin normaalihintainen lounas Suomessa.
Italialainen ruoka on suosittua. Karkean arvioni mukaan suurin osa ravintoloista on italialaisia. Suosittuja ovat myös aasialaiset ravintola. Hintataso on hieman Suomen tasoa edullisempaa. Pastaruoan saa reilulla 10 eurolla ja liharuoan puolestaan reilulla 15 eurolla. Toki kalliimpiakin paikkoja löytyy. Tyypillinen belgialainen ruoka, simpukat, on vielä maistamatta, mutta toivottavasti pääsen pian niilläkin herkuttelemaan.
Entäs ne herkut sitten? Kuten pelkäsinkin suklaa on mielettömän hyvää. Suklaakonvehtien täyteläisyys on jotain sanoin kuvailematonta. Ja se tunnelma kun astut konvehtiliikkeeseen, esität toiveesi ja myyjä yksitellen kerää valkoisin hansikkain konvehdit kauniiseen pahvirasiaan. Halpoja konvehdit tosin eivät ole. Toinen herkku on vohvelit, joita myydään usein kioskeissa. Ne ovat ihanan paksuja ja rapeita ja lämpimiä. Vohveleiden kanssa on tyypillisesti tarjolla hilloa, kermavaahtoa tai suklaata. Ja kaikkien kanssa ne ovat yhtä herkullisia.
Juomapuolella olut on vallitseva. Leuvenin kaupungin omana oluena on Stella Artois, sillä Stellan tehdas sijaitsee juuri Leuvenissa (ihan lähellä asuntoani). Jos siis tilaa ihan vain oluen, saa eteensä 0,25 l Stellaa. Mutta olutlistat ovat pitkiä ja vaihtoehtoja riittää. On tummaa ja vaaleaaa, kirsikan ja vedelman makuista, humalaa sisältävää ja humalatonta... Oluet ovat myös monesti hieman vahvempia, tavallisia ovat 6-7 prosentin oluet. Kielikurssilla vierailimme eräässä panimossa ja pääsimme maistelemaan erilaisia oluita ja kuulemaan valmistusprosessista. Eikä kyseessä ollut muuten mitkään pienet maistiaiset vaan ihan miehekkäästi kolme 0,33 olutta. Pieni olut (flaamiksi pintje) maksaa n. kaksi euroa, "erikoisoluen" (siis pullosta) saa kolmella eurolla. Alkoholia, myös väkeviä, myydään ihan supermarketeissa ja esimerkiksi viinipullo maksaa n. 3 euroa.
KAUPUNKI
Leuven on näppärän kokoinen kaupunki hyvien kulkuyhteyksien päässä oikeastaan kaikkialta. Brysselin lentokentältä pääsee suoralla junalla vartissa perille. Myös itse Brysselin kaupunkiin matkustaa junalla 15-20 minuutissa ja moniin muihin kaupunkeihin (kokemukseni mukaan ainakin Antwerpeniin, Gentiin) n. tunnissa. Täydellistä!
Muodoltaan pyöreä kaupunki on rakentunut vanhan keskustan ympärille. Kadut ovat suomalaisen mittapuun mukaan kapeita, varsinkin jalkakäytävät, joilla ei aina mahdu kaksikaan ihmistä kulkemaan rinnakkain. Jalkakäytävät ovat pääosin laatoitetttu, joskin kohonneet laatat ovat varsinainen onnettomuusriski. Olen meinannut lentää kymmeniä kertoja kompastuessani laatan reunaan. Tosin en ole nähnyt muiden kompuroivan samalla tavalla, joten ehkä se on sitten vain kokemuksen puutetta. Keskustassa on paljon kauppoja ja ravintoloita ja myös kirkot kuuluvat katukuvaan. Kelloa ei aina tarvita, sillä kirkonkellot soivat paikoin 15 minuutin välein. Suuremmat kaupat tosin sijaitsevat keskustan ulkopuolella. Niille olisi ollut käyttöä asuntoa sisustaessa, mutta kyllä kaikki tarpeellinen löytyi onneksi keskustasta kaluttuani riittävän monen liikkeen.
Opiskelijakaupunkimaisuus näkyy vahvasti katukuvassa. Melkein missä vain voin nähdä jonkin K.U.Leuvenin rakennuksen tai vastaavasti jonkin muun korkeakoulun. K.U.Leuvenilla ei ole yhtä isoa kampusta, vaan se on levittäytynyt ympäri kaupunkia, myös ydinkeskustan vanhoihin rakennuksiin. Kaupungissa on myös useampi opiskeluun liittyvä patsas, esimerkiksi Oude Marktilla oleva opiskelija-asuntolan äitihahmo. Opiskelijat on myös huomioitu tarjoamalla heille ilmainen bussilippu kaupungin liikenteeseen ja vapauttamalla heidät ilmeisesti katujen kunnossapitoa varten perittävästä verosta (tai jostain vastaavasta asumiseen liittyvästä verosta). Tulin miettineeksi, miten tämä kaupunki, jonka asukkaista lähes puolet on peruskoulun jälkeisiä opiskelijoita, oikein rahoittaa toimintansa. Kielikurssin opettajamme kertoi paikallisen poliisin olevan innokas sakottaja. Lieneekö siinä vastaus... :)
 |
| Student mommy, patsas Oude Marktilla |
 |
| Leuvenin kaupungintalo Grote Marktilla |
LIIKKUMINEN
Tässä kaupungissa pyöräily on kenties ykkönen. Jo saapuessani kaupunkiin huomasin aseman vieressä parkkihallia muistuttavan rakennuksen. Mutta ei siellä autoja ollut vaan polkupyöriä. Pyöräilijöillä tuntuu olevan etusija liikenteessä, ainakin autojen osalta. Mutta kyllä kävelijänä saa myös olla varovainen, varsinkin kun täällä ajetaan kovaa. Pyöräilijät ajavat siis liikenteen seassa eikä kypärää käytetä. Täällä on myös käytössä ne pyörätaskut, joista Helsingissä vouhotettiin viime kesänä. Hyvin näyttää toimivan. Itse en kuitenkaan ole pyörää hankkinut. Kävellen olen päässyt kaikkialle. Enkä tiedä uskaltaisinko ajaa pyörällä, sen verran erilainen pyöräkulttuuri täällä on, ainakin menisi aikaa ennen kuin uskaltautuisin heittäytymään liikenteen sekaan samanlailla kuin paikalliset. Mutta kuten todettu, kävellenkin liikkuu erinomaisesti. Tämän kokoisessa kaupungissa puolessa tunnissa on jo kävellyt toiselle puolen kaupunkia. Ja autoilijat ovat usein kohteliaita, joten suojatiellä ei tarvitse juuri odotella vilkasliikenteisilläkään teillä. Autolla ei ainakaan kannata keskustassa liikkua, sen sain huomata turvautuessani taksiin muuton yhteydessä. Taksi mateli pyörä- ja bussijonon perässä, joten nopeaa kyyti ei ainakaan ollut. Aivan ydinkesustassa tiettyjä katuja ei autolla saa edes ajaa. Tosin busseja kielto ei koske. Onkin hupaisan näköistä kun bussit kaartavat aukion halki kaupungintalon ja kirkon välistä, milloin mitäkin laitaa.
ASUMINEN
Uskoakseni oma asumiseni edustaa aika lailla tyypillistä leuvenilaista asumista. Muutaman kerroksen kivinen kerrostalo, kapea julkisivu, jyrkät rappuset... Sisätilat taas varmasti vaihtelevat asuntokohtaisesti. Asunnossani on erikseen kuuma- ja kylmävesihana, mikä joskus hieman vaikeuttaa toimimista. Koko huone lämpiää yhdellä isolla patterilla. Uunia eikä mikroa ole, joten kehittelenkin parhaillaan systeemiä, jolla ruoan saisi kätevästi vesihauteessa lämpiämään. Toistaiseksi kaikkien asumispaikkojeni ovet on pitänyt erikseen avaimella lukita niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Yleiskuva asumisesta on se, että yhtä käytännöllistä se ei ole kuin Suomessa, mutta ihan viihtyisää kuitenkin.
SYÖMINEN
Nälkään ei ainakaan tarvitse kuolla. Ruokapaikkoja riittää, pikemminkin on vaikea päättää, mihin menisi. Yliopistolla on ravintoloita, Alma-nimisiä, jotka ovat auki aika lailla aamusta iltaan ja josta saa edullisesti ruokaa. Tarjolla on monta eri lounasvaihtoehtoa ja hinta on n. 4 euroa. Ruoka annostellaan valmiiksi ja annokset ovat suorastaan jättimäisiä. Lähes poikkeuksetta ruokaa joutuu jättämään, mikä harmittaa. Tosin sitä tekee lähes kaikki. Juoman joutuu ostamaan erikseen n. 1,50 eurolla. Hanavettä saisi ilmaisin, mutta en ole täällä juuri hanvettä juonut. Vesi on erittäin kalkkipitoista (esimerkiksi kattilaan jäi ensimmäisen tiskauksen jälkeen kunnon valkoiset laikut) ja itselle on ollut vaikea tottua makuun. Toistaiseksi siis pullovesilinjalla, onneksi kaupoissa on isoja kanistereita niin ei mene ihan niin epäekologiseksi. Suosittu lounas on myös patongit, joita myydään tiheään. Täytevaihtoehtoja riittää, joten ihan heti ei pääse kyllästymään. Patongit ovat siinä mielessä hyviä, että niiden välissä useimmiten on salaattia. Täällä kun noin muuten on välillä kiven takana saada tuoreita kasviksia. Kuinka hyvältä salaatti viikon tauon jälkeen maistuukaan. :) Suosittua ruokaa ovat myös ranskalaiset, joiden päälle laitetaan tavallisesti majoneesia. Tämä siis itsessään muodostaa jo aterian. Lisäksi ranskalaiset ovat ensisijainen lisäkevaihtoehto. Esimerkiksi Almassa niitä laitetaan kauhea kasa ellei ymmärrä pyytää jotain toista lisäkettä. Ranskalaiset ovat kyllä hyviä, paksuja ja rapeita eikä kovinkaan suolaisia. Mutta että niitä pitäisi syödä joka päivä. Huhhuh. Edullista lounasta voi saada opiskelijaravintoloiden lisäksi myös ihan tavallisista ravintoloista. Esimerkiksi suositussa thai-ravintolassa lounas juomineen maksaa 6 euroa ja pizzeriassa pizzan saa viidellä eurolla. Onhan tuo tietysti Kelan tukemaa opiskelijaluounasta kallimpaa, mutta halvempaa kuin normaalihintainen lounas Suomessa.
 |
| Lounas Almassa. Ulkoasu ei näytä houkuttelevalta, sillä jostain syystä tällä kertaa ruoka roiskaistiin lautaselle. Yleensä esillepano on onnistuneempi. Ja tuo lihakastike tuossa on TODELLA hyvää. Mureaa lihaa maukkaassa kastikkeessa, aivan toista luokkaa kuin klimppiset jauhokastikkeet. Kuvan tarkoitus oli kuvastaa RANSKALAISTEN MÄÄRÄÄ! |
Italialainen ruoka on suosittua. Karkean arvioni mukaan suurin osa ravintoloista on italialaisia. Suosittuja ovat myös aasialaiset ravintola. Hintataso on hieman Suomen tasoa edullisempaa. Pastaruoan saa reilulla 10 eurolla ja liharuoan puolestaan reilulla 15 eurolla. Toki kalliimpiakin paikkoja löytyy. Tyypillinen belgialainen ruoka, simpukat, on vielä maistamatta, mutta toivottavasti pääsen pian niilläkin herkuttelemaan.
Entäs ne herkut sitten? Kuten pelkäsinkin suklaa on mielettömän hyvää. Suklaakonvehtien täyteläisyys on jotain sanoin kuvailematonta. Ja se tunnelma kun astut konvehtiliikkeeseen, esität toiveesi ja myyjä yksitellen kerää valkoisin hansikkain konvehdit kauniiseen pahvirasiaan. Halpoja konvehdit tosin eivät ole. Toinen herkku on vohvelit, joita myydään usein kioskeissa. Ne ovat ihanan paksuja ja rapeita ja lämpimiä. Vohveleiden kanssa on tyypillisesti tarjolla hilloa, kermavaahtoa tai suklaata. Ja kaikkien kanssa ne ovat yhtä herkullisia.
Juomapuolella olut on vallitseva. Leuvenin kaupungin omana oluena on Stella Artois, sillä Stellan tehdas sijaitsee juuri Leuvenissa (ihan lähellä asuntoani). Jos siis tilaa ihan vain oluen, saa eteensä 0,25 l Stellaa. Mutta olutlistat ovat pitkiä ja vaihtoehtoja riittää. On tummaa ja vaaleaaa, kirsikan ja vedelman makuista, humalaa sisältävää ja humalatonta... Oluet ovat myös monesti hieman vahvempia, tavallisia ovat 6-7 prosentin oluet. Kielikurssilla vierailimme eräässä panimossa ja pääsimme maistelemaan erilaisia oluita ja kuulemaan valmistusprosessista. Eikä kyseessä ollut muuten mitkään pienet maistiaiset vaan ihan miehekkäästi kolme 0,33 olutta. Pieni olut (flaamiksi pintje) maksaa n. kaksi euroa, "erikoisoluen" (siis pullosta) saa kolmella eurolla. Alkoholia, myös väkeviä, myydään ihan supermarketeissa ja esimerkiksi viinipullo maksaa n. 3 euroa.
 |
| Gruut panimon olutta |
Tilaa:
Kommentit (Atom)