Viikko, jolloin sukelsin luentojen maailmaan ja jolloin tulin tutustuneeksi terveydenhuoltoon

Ah, luennot alkoivat vihdoin ja viikon verran nyt opiskeltu. Asiat, joista olin haaveillut vuosia, joita olin suunnitellut ja odottanut innolla, konkretisoituivat. Tosin huolimatta huolellisesta suunnittelusta ilmeni uusia asioita ja näin ollen opintosuunnitelma hieman muuttui. Jotkin kurssit eivät vastanneet lainkaan odotuksiani, toisaalta taas listalta löytyi mielenkiintoisia kursseja, joita en aiemmin ollut huomioinut. Näinpä siis lopulta sain muokattua paketin, johon olen varsin tyytyväinen.

Kurssivalintoja katsoessani huomion kiinnittää EU-painotteisuus. Kuudesta valitsemastani kurssista neljä liittyy suoraan Euroopan unioniin. Ihanaa! Olihan mahdollisuus opiskella EU-asioita kenties painavin syy lähteä vaihtoon juuri Leuveniin. Yksi hienoimmista asioista on se, että kursseilla pääsee myös käytännön kosketukseen EU:n kanssa. Osa luennoitsijoista nimittäin työskentelee EU:n hallinnossa ja vaikka heidän esittämänsä asiat eivät edustakaan EU:n kantaa, voivat he kuitenkin kertoa, millaista todella on työskennellä EU:ssa (jossa mahdollisesti siis itsekin haluaisin työskennellä). Esimerkiksi eräs luennoitsija totesi, ettei meidän 7 1/2 tunnin luentomaratooni ole mitään verrattuna COREPER-kokouksiin. :) Pääsemmepä yhdellä kurssilla myös tekemään haastatteluja EU:n parissa työskenteleville. Saapa nähdä, mitä muuta mielenkiintoista vielä ilmenee.

Osa kursseista on massaluentoja, osa taas pienemmällä osallistujamäärällä. Itse pidän enemmän kursseista, joissa on vähemmän osallistujia. Tällaisilla kursseilla on mahdollisuus keskusteluun, mikä on erityisen hedelmällistä täällä, missä ihmisiä tulee hyvin erilaisista kulttuureista. Kurssit poikkeavat myös suoritustavoiltaan toisistaan. Osassa tehdään kirjallinen työ, esitys tai vastaava, osassa tentti ja osassa puolestaan molemmat. Tentti voi olla myös suullinen. Oppimateriaalina on pääosin artikkeleita. Opettaja on koostanut kaikista kurssilla tarvittavista artikkeleista yhden kokonaisuuden, jonka saa ostaa tiedekuntajärjestön ylläpitämästä kaupasta. Kurssin ohjelmaan on myös merkitty, mitkä artikkelit tulisi milläkin viikolla lukea. Myös kirja/kirjoja saattaa olla, mutta joka tapauksessa tuntuu, että nuo artikkelit muodostavat pääasiallisen lukemisen.

Luentoja on aamusta iltaan siis ihan aamuyhdeksästä iltakahdeksaan. Tunnit siis tehokkaasti käytössä. Tosin ei minulla sentään koko päivää luentoja ole. Trendi tuntuu kohdallani olevan se, että aamulla kaksi tuntia luentoja sitten koko päivä taukoa ja illalla taas kahden-neljän tunnin luennot. Niin ja lauantaisin on myös luentoja, esimerkiksi aiemmin mainitsemani luentomaratooni sijoittui juurikin lauantaille. Katukuvassakin muuten näkyy luennot. Välillä saa suorastaan raivata tietään päästäkseen etenemään ihmisvirrassa, varsinkin jos sattuu olemaan menossa iltaluennolle ja kaikki muut näyttäisivät tulevan juuri poispäin...

Ja sitten kaiken tämän ylistyspuheen jälkeen siirryn kritiikkiin. "That system really sucks!" Kyse on siitä, että me vaihto-opiskelijat emme pääse ilmoittautumaan kursseille ennen HOPS:n tekemistä. Ja HOPS tehdään yhdessä koordinaattorin kanssa ensi viikolla. Siis kaksi viikkoa opintojen aloittamisen jälkeen ja viikko sen jälkeen kun aika HOPS:n tekemiseen on pitänyt varata. Kysynpähän vaan, mihin ihmeseen väliin jäävää aikaa tarvitaan. Minun näkökulmasta silkkaa ajanhukkaa. Käytännössä meidän tietoja ei siis ole yhdelläkään luennoitsijalla emmekä pääse sähköiseen oppimisympäristöön, missä mm. luentokalvot ja tehtävät ovat. Eli meillä ei ole mitään tietoa asioista. Onneksi muut opiskelijat ovat luvanneet lähettää kalvoja sähköpostitse. Ja kaiken kukkuraksi tentteihin ilmoittautuminen piti hoitaa ennen kuin välttämättä oli päässyt osallistumaan kaikille kursseille ja ennen kuin tietää, koska kyseiset tentit pidetään (koska tämäkin asia selviää missäs muualla kuin HOPS-keskustelussa). Eli olen ilmoittautunut tentteihin, vaikken tiedä osallistunko edes kurssille. Ja jos päätän olla menemättä tenttiin, on minun täytettävä erillinen lomake. Onneksi lomake vaikutti kuitenkin yksinkertaiselta täyttää. Noh, odotellaan nyt sitä HOPS-keskustelua sitten ajan kanssa ja yritetään luovia luentoja ilman materiaaleja ja muita tietoja. Sen vaan sanon, että luulisi kaikille olevan helpompi, jos kurssi-ilmoittautumiset saisi hoidettua mahdollisimman aikaisin.

Lopuksi todettakoon, ettei lukukausi saanut osaltani ihan parasta mahdollista alkua, sillä sunnuntaina (orientaatiopäivien viime metreillä, juuri ennen lukukauden alkua) sairastuin kehkokuumeeseen ja tulin siis tutustuneeksi paikalliseen terveydenhoitojärjestelmään. Sairaalaan jouduin sunnuntaina, kun vointi jatkuvan oksentelun seurauksena kävi huonoksi. Sairaalan olosuhteet ja käytännöt muistuttivat pitkälti Suomea kaikkine etuineen ja ongelmineen. Joskaan päivystyksessä en ole Suomessa koskaan ollut, joten perustan oletukseni yleisiin käsityksiin. Minut kirjattiin sisään ja sain sängyn käytävältä, koska kuten arvata saattaa, ruuhkaa oli ja kaikki huoneet varattuja. Sairaanhoitaja tuli tekemään perusselvitykset. Lääkäri ehti myös paikalle, mutta ennen kuin pääsin toisen lauseen loppuun, hänen oli jo riennettävä toisaalle. Myöhemmin tuli toinen lääkäri, jolla olikin sitten aikaa. Potilaita tuli lisää ja pian kaikki käytäväpaikatkin olivat täynnä. Tunnelma oli silti rauhallinen. Ei meteliä, ei juoksemista ja kaikki järjestyksessä. Lääkäri kiinnitti huomion kuumeeseeni ja halusi selvittää sen syyn. Kun syytä ei löytynyt, oli vuorossa keuhkokuvaus. Ja sieltähän se sitten löytyi: alkava keuhkokuume. Lääkäri selitti tilanteen, antoi diagnoosiksi keuhkokuumeen ja kirjoitti antibioottikuurin. Yrittivät myös varata minulle kontrolliaikaa erikoislääkärille, mutta kuten niin usein tietojärjestelmien kanssa, tässäkin ilmeni joku ongelma. Sain ohjeeksi soittaa ajanvaraukseen seuraavana päivänä, tiedon auki olevasta apteekista ja niin minut kotiutettiin n. kolmen tunnin sairaalassaolon jälkeen. Apteekin kautta siis kotiin sairastamaan. Ja nyt on kaikki hyvin (pahoittelut, tämä olisi varmaan pitänyt mainita heti alussa). Kuume laski maanantaihin menessä, ruokahalu palasi keskiikkona (niin että sai syötyä muutakin kuin muutaman jugurtin päivässä, vaikka ei tuollainen laihdutuskuuri varmasti tähän väliin pahitteeksi ollut ;)) ja väsymyskin hävisi viikonloppuun. Niin ja antibiootitkin sain jo syötyä loppuun ja kaikille luennoille jaksoin osallistua. Kaikki siis todellakin hyvin. Ai niin, arvatkaapa muuten sainko kontrolliajan 1-2 viikon päähän, kuten suositus oli? No enpä saanut, vaan meni kolmen viikon päähän (mikä sekin on kyllä todella hyvin).

Seuraavaksi edessä on vielä paikalliseen sairasvakuutukseen tutustuminen. Sairaalassa kaikki hoitui toistaiseksi Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla, mutta en tiedä tuleeko perästä lasku kotiin. Apteekissa jouduin maksamaan lääkkeen itse, mutta siitä voin siis nyt jälkikäteen hakea korvausta. Haastetta riittää siinä, että sairasvakuutuksen nettisivut ovat vain hollanniksi, ranskaksi ja saksaksi. Sairaalassa asiointi sen sijaan sujui hyvin myös englanniksi, ainoastaan röntgenissä oli hieman kommunikointivaikeuksia. Vaikka useampaan otteeseen tässäkin blogissa olen mainostanut flaaminkielen kehittyvää taitoani, ei se kuitenkaan ihan tällaisissa tilanteissa riitä.