Järjestelmä toimiii sittenkin, tosin vain joiltain osin

Noin kuukausi sitten harmittelin sitä, että kurssimateriaaleihin pääsee vasta HOPS:n hyväksymisen jälkeen. Olin kuitenkin väärässä. Kurssit olisi voinut lisätä itse Toledossa (sähköinen oppimisympäristö, kuvaisin sitä ehkä WebOodin, Moodlen ja Wompatin yhdistelmäksi). Kaiken lisäksi kurssien lisääminen vaikuttaa melko yksinkertaiselta. Lähtökohtana tuntuu kuitenkin olevan se käytäntö, että kurssit tulevat automaattisesti HOPS:n perusteella Toledoon (esimerkiksi Toledon käyttöohjeissa ohjeet kursseille rekisteröitymiseen on otsikon "How to enroll yourself for courses that do not belong to your official study programme"). Tosin paikallinen Erasmus-koordinaattori sanoi HOPS-keskustelussa kysyttyäni kurssien ilmestymisestä tämän jälkeen Toledoon, että "It has nothing to do with this". Ilmeisesti kaikilla yliopistolaisilla ei ole aivan samaa käsitystä siitä, miten asiat pitäisi hoitaa.

Pääasia on kuitenkin se, että kaikki materiaalit ja tiedot ovat nyt käytössäni (ja ovat siis jo olleet kuukauden päivät, sillä tosiaan kurssit ilmestyivät Toledoon heti HOPS:n tekemisen jälkeen automaattisesti). Eikä järjestelmä siis ole yhtä toimimaton kuin jo ehdin manata.

Tosin nyt kritisoin sitä, miksi tästä kurssien lisäämisestä ei missään vaiheessa kerrottu. Ei olisi tarvinut kuin mainita, että se on mahdollista tehdä itse, ja että käyttöohjeista voi katsoa, kuinka se tehdään. Mutta kaikki vain puhuivat koordinaattorin kanssa käytävästä keskustelusta. Täytyypä antaa palautetta. Toki minun olisi varmasti pitänyt ymmärtää itse tutkia tarkemmin ja kokeilla useampia tapoja (kerran siis kokeilen lisätä kursseja, mutta väärällä työkalulla). Tässä asiassa olisi voinut ehkä auttaa personal buddy, eräänlainen tuutori. En kuitenkaan koskaan saanut buddya. Täytin pyyntölomakkeen syksyllä, mutta mitään ei kuulunut. Kunnes oreintaatitopäivien jälkeen tuli yleinen viesti, että kuulemma kaikille oli löydetty buddy, ja että jos buddy ei vielä ollut ottanut yhteyttä, tulisi ottaa yhteys kv-toimistoon. Ilmoitin asiasta ja minulle vastattiin, että yrittävät löytää uuden buddyn. Sen jälkeen mitään ei olekaan kuulunut. Pisteet kotiyliopistoon, jossa tietääkseni on toimiva kv-tuutorjärjestelmä.

Loppuun vielä kehuja: Toledo on kertakaikkisen hyvä ja käyttäjäystävällinen järjestelmä. Yhdellä kirjautumisella näet kaikki kurssit, saat materiaalit (pitäen sisällään kurssikuvauksen, luentokalvot, artikkeleita...), kurssiaikataulun, ilmoitukset (esimerkiksi aikataulu- ja salimuutokset, tulevat vierailijaluennot) ja näet, onko sähköpostissasi viestejä. Lisäksi pääset yhdellä klikkauksella ilman erillistä kirjautumista sähköpostiin, HOPS:iin, tenttiaikataukuihin, kalenteriin, kirjaston tietokantaan... Mahdollisuuksia riittää. Hyvä osoitus siitä, että vaikka monista asioista tehdäänkin täällä monimutkaisia, joissain asioissa osataan myös yksinkertaistaa!

Studentenmarathon

Viime viikolla juostiin Student Marathon. Kyseessä ei tosin ole nimestä huolimatta maratooni, vaan tarjolla on 5, 10 ja 21 km:n matkoja. Järjestäjänä toimii Loko-Sport, yksi yliopiston opiskelijajärjestöistä. Tapahtuma oli suunnattu niin opiskelijoille, yliopiston henkilökunnalle kuin ulkopuolisillekin, vasta-alkajille ja kokeneille juoksijoille. Tapahtumaa markkinointiinkin muun muassa sillä verukkeella, että se tarjoaa mahdollisuuden tutustua uusiin paikkoihin ja nauttia hyvästä säästä.

Itse olin vielä Suomessa ollessani nähnyt kuvia viime vuotiselta Student Marathonilta ja innostuin saman tien. Niinpä huomattuani urheiluesitteestä tapahtuman päivämäärän ilmestyi se myös kalenteriini ja tavoitteeksi muodostui juosta 10 kilometriä. Harjoittelun aloitus venähti sairastelun takia ja kun sitten taas pääsin juoksemaan oli aikaa maratooniin enää kaksi ja puoli viikkoa. Tosin vaikka juoksemassa olin tainnut olla viimeksi syksyllä, oli peruskuntoa pidetty yllä muilla muodoin (lumen tultua hiihto on ehdoton ykkönen). Ihan nollasta ei siis tarvinut aloittaa. Mielessä kuitenkin pyöri, miten juoksu kulkee 10 kilometrillä, kun lenkkieni pituus oli pääasiassa viiden kilometrin luokkaa. Mutta kunhan alla oli hieman vajaan kymmenen kilometrin lenkki kohtuullisella vauhdilla täytin oikopäätä ilmoittutumislomakkeen. Osallistumismaksu ennakkoilmoittautumisella oli opiskelijoille ainoastaan 3 euroa ja sisälsi vieläpä t-paidan.

Niin sitten koitti varsinainen kilpailupäivä. Tosin itse en lähtenyt kilpailumielellä (paitsi kilpailemaan itseään vastaan), vaan pikemminkin nauttimaan juoksusta toivoen, että paikalla olisi myös muita vähemmän kilpailullisia. Tiukkaa aikatavoitetta en ollut asettanut, mutta tuntiin olin ajatellut tähdätä. 21 km:n matkalle oli ensin lähtö ja tämän jälkeen yhteislähtö 5 ja 10 km:n matkoille. Lähtölinjalla oli samanaikaisesti siis reilusti yli 500 juoksijaa. Kun tämä massa lähti liikkeelle oli tunne aivan mahtava. Jo se töminä, mikä meistä kaikista lähti oli jotain ainutlaatuista. Reitti oli hyvin merkattu ja jotakuinkin jokaisessa risteyksessä oli henkilö opastamassa. Maasto oli varsin vaihtelevaa, välillä juostiin jalkapallokentällä, välillä asfalttitiellä. Sääkin todella suosi, aurinko paistoi, mutta lämpötila ei kuitenkaan ollut kuuma (ehkä n. 15 astetta). Tavoite nauttia juokusta toteutui. Reitti kulki kauniissa maisemissa ja juoksu kulki ilman suurempia ongelmia. Ainoastaan viiden kilometrin kohdilla hengitysrytmi oli hieman hakusessa, mutta korjaantui myöhemmin. Tunnin ja neljän minuutin juoksemisen jälkeen saavutin maalin. Hieman siis tavoite ylittyi. Harmitti siinä mielessä, että peruslenkillä olin pystynyt ylläpitämään parempaa vauhtia. Toisaalta pääsin omaan juokurytmiin vasta kahden kilometrin kohdalla, joten sallittakoon pienet aikaylitykset.

Yleisesti ottaen tapahtumasta jäi hyvä mieli. Järjestelyt toimivat hyvin ja ilmapiiri oli hyvä. Paikalla oli sekä kovatasoisia juoksijoita että peruslenkkeilijöitä. Kaikki mahtuivat sulassa sovussa radalle. Ja uskoakseni tapahtumassa oli jokaiselle jotakin. Suosittelen lämpimästi osallistumista kyseiseen tapahtumaan, todellakin sen arvoista. Ja samalla voisin suositella osallistumista myös muihin juoksutapahtumiin. Motivaatio kasvaa kummasti. Eikä todellakaan tarvitse olla kova juoksija osallistuakseen.

Lopuksi minun on vielä hehkutettava viime viikon loistavia säitä. Kesä tuli kaupunkiin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila kohosi useampana päivänä 23 asteeseen. Oli ihanaa istua kampuksen pihalla lukemassa ja nauttimasta auringosta. Täydellistä!

Ikävä lenkkipolkuja ja imuria

Ihmisten lisäksi on tiettyjä asioita, joita kaipaan. Ensinnäkin osaan arvostaa imuria ihan uudella tavalla. Siivoaminen ilman imuria on nimittäin mielestäni aika toivotonta. Tai ainakin imuri on huomattavasti tehokkaampi siivousväline kuin harja ja moppi, joiden kanssa ensin pöly vai lentää ja sen jälkeen sitä saa huuhtoa ikuisuuden pois mopista. Jatkossa imuri tulee olemaan korkealla arjen helpottajat -listallani. Tosin täytyy muistaa, että oli oma valintani olla ostamatta imuria. Paikallisilla olosuhteilla oli kuitenkin merkittävä vaikutus. Täällä ei tunnu olevan kovin suuret imurimarkkinat. Aikani kauppoja kierreltyäni olin löytänyt vain imureita, joiden en katsonut vastaavan tarpeitani (puolen vuoden käyttöön ostetun laitteen tulee olla edullinen eikä se saa viedä liian paljon tilaa asunnosta, jossa säilytystilaa on minimaalisesti). Käytettyjen imurien markkinat ovat vieläkin huonommat. Facebookin kv-opiskelijoiden ryhmissä kaupitellaan vaikka mitä, mutta ei imureita. Laittamani ostoilmoitus tuotti yhden tarjouksen, jota pidin liian kalliina. Sen sijaan, että olisin laajentanut imurin etsintää keskustan ulkopuolelle, päätin ostaa harjan ja mopin. Ja nyt olen sitten tehnyt puhdasta jälkeä näillä kuukauden päivät ja ikävöinyt imuria.

Ikävä on myös Suomen lenkkipolkuja. Kadulla juoksemisessa kun on omat haasteensa. En ole vielä kertaakaan onnistunut juoksemaan lenkkiä pysähtymättä, sillä liikenteen seassa tulee aina jotain eteen. Tosin ihmiset vaikuttavat varsin ymmärtäväisiltä ja antavat tietä. Eräälläkin lenkillä muuan mies väisti parkkeerattujen autojen väliin huomattuaan minun lähestyvän takaa, jotta pääsin vaivatta hänen ohitseen kapealla jalkakäytävällä. Todella huomaavaista! Yliopiston urheilukeskuksesta tosin löytyy luonnon helmassa kulkeva pehmeä juoksupolku (nimeltään Finnish Running Track, haha). Ongelmana vaan on, että päästäkseni polulle, minun on kuljettava keskustan läpi. Sama ongelma koskee myös Kaupunginpuistoon menemistä. Täytyy tehdä tutkimustyötä, pääsisikö edellä mainittuihin paikkoihin jotain järkevää reittiä, kuitenkin siten, että vielä perilläkin jaksaisi juosta :) Kyllä kaipaan Suomen ulkoilumahdollisuuksia, joihin pääsee jotakuinkin kotiovelta.

Mieli tekisi myös saada raikasta suomalaista hanavettä. Eivät nämä pullovedet ole mitään verrattuna Päijänteen tai Kyrönjoen veteen. Ja kuten aiemmasta tekstistäni ilmeni, hanavesi on maultaan yksinkertaisesti pahaa. Tosin olen ottanut askeleen belgialaisempaan suuntaan, sillä pystyn jo juomaan hanavettä kunhan se on tarpeeksi kylmää (jolloin makuhaittaa ei niin huomaa). Myytäisiinköhän Brysselin merimieskirkossa muiden suomalaisherkkujen lisäksi myös suomalaista vettä?

Vaikka kliseistä onkin, niin kyllä se on totta, että maailmalla olo avartaa. Kotimaataan osaa tarkastella uudessa valossa ja arvostaa siellä asioita, joihin ei aikaisemmin välttämättä kiinnittänyt huomiota. Eikä tämän kauemmaksi tarvitse matkustaa. Tosin kyllä Suomeen palattuani tulen kaipaamaan monia asioita myös Belgiasta...

Ajoittain kevättä ilmassa

Jo vain, sieltä se kevät alkaa tulla. Viime viikolla tuli ensimmäistä kertaa oikein keväinen tunne. Auringon lämmön tunsi kunnolla ja ilmassa tuoksui kevät. Kukatkin työntyvät jo mullan alta esiin. Tosin jo tammikuussa kaupungilla oli orvokki-istutukset täysissä voimissaan, mutta sitten pakkaset ja lumi saivat ne nuukahtamaan. Jopa katukuvassa alkavan kevään voi aistia kun ihmiset kävelevät jäätelötötteröt kädessä. Ja Antwerpenissa partiolaisilla oli sortsit jalassa! Selvennykseksi siis, että lämpötila on n. 10 astetta. Tosin auringolla on taatusti vaikutusta. Tällä viikolla kun on tuntunut paljon kylmemmältä ja vähemmän keväiseltä kun aurinko ei ole paistanut. Itsehän siis sonnustaudun edelleen talvitakkiin :)

Tsemppitoivotukset Suomeen lumen keskelle! Toisaalta olen kyllä vähän kateellinen, sillä hiihtämään olisi kiva päästä. Eli nauttikaa, kun vielä voitte :)

Vielä muutama viikko sitten ihasteltiin Bruggessa talvimaisemaa...

... mutta nyt ihastellaankin jo kevään kukkasia