Ihmisten lisäksi on tiettyjä asioita, joita kaipaan. Ensinnäkin osaan arvostaa imuria ihan uudella tavalla. Siivoaminen ilman imuria on nimittäin mielestäni aika toivotonta. Tai ainakin imuri on huomattavasti tehokkaampi siivousväline kuin harja ja moppi, joiden kanssa ensin pöly vai lentää ja sen jälkeen sitä saa huuhtoa ikuisuuden pois mopista. Jatkossa imuri tulee olemaan korkealla arjen helpottajat -listallani. Tosin täytyy muistaa, että oli oma valintani olla ostamatta imuria. Paikallisilla olosuhteilla oli kuitenkin merkittävä vaikutus. Täällä ei tunnu olevan kovin suuret imurimarkkinat. Aikani kauppoja kierreltyäni olin löytänyt vain imureita, joiden en katsonut vastaavan tarpeitani (puolen vuoden käyttöön ostetun laitteen tulee olla edullinen eikä se saa viedä liian paljon tilaa asunnosta, jossa säilytystilaa on minimaalisesti). Käytettyjen imurien markkinat ovat vieläkin huonommat. Facebookin kv-opiskelijoiden ryhmissä kaupitellaan vaikka mitä, mutta ei imureita. Laittamani ostoilmoitus tuotti yhden tarjouksen, jota pidin liian kalliina. Sen sijaan, että olisin laajentanut imurin etsintää keskustan ulkopuolelle, päätin ostaa harjan ja mopin. Ja nyt olen sitten tehnyt puhdasta jälkeä näillä kuukauden päivät ja ikävöinyt imuria.
Ikävä on myös Suomen lenkkipolkuja. Kadulla juoksemisessa kun on omat haasteensa. En ole vielä kertaakaan onnistunut juoksemaan lenkkiä pysähtymättä, sillä liikenteen seassa tulee aina jotain eteen. Tosin ihmiset vaikuttavat varsin ymmärtäväisiltä ja antavat tietä. Eräälläkin lenkillä muuan mies väisti parkkeerattujen autojen väliin huomattuaan minun lähestyvän takaa, jotta pääsin vaivatta hänen ohitseen kapealla jalkakäytävällä. Todella huomaavaista! Yliopiston urheilukeskuksesta tosin löytyy luonnon helmassa kulkeva pehmeä juoksupolku (nimeltään Finnish Running Track, haha). Ongelmana vaan on, että päästäkseni polulle, minun on kuljettava keskustan läpi. Sama ongelma koskee myös Kaupunginpuistoon menemistä. Täytyy tehdä tutkimustyötä, pääsisikö edellä mainittuihin paikkoihin jotain järkevää reittiä, kuitenkin siten, että vielä perilläkin jaksaisi juosta :) Kyllä kaipaan Suomen ulkoilumahdollisuuksia, joihin pääsee jotakuinkin kotiovelta.
Mieli tekisi myös saada raikasta suomalaista hanavettä. Eivät nämä pullovedet ole mitään verrattuna Päijänteen tai Kyrönjoen veteen. Ja kuten aiemmasta tekstistäni ilmeni, hanavesi on maultaan yksinkertaisesti pahaa. Tosin olen ottanut askeleen belgialaisempaan suuntaan, sillä pystyn jo juomaan hanavettä kunhan se on tarpeeksi kylmää (jolloin makuhaittaa ei niin huomaa). Myytäisiinköhän Brysselin merimieskirkossa muiden suomalaisherkkujen lisäksi myös suomalaista vettä?
Vaikka kliseistä onkin, niin kyllä se on totta, että maailmalla olo avartaa. Kotimaataan osaa tarkastella uudessa valossa ja arvostaa siellä asioita, joihin ei aikaisemmin välttämättä kiinnittänyt huomiota. Eikä tämän kauemmaksi tarvitse matkustaa. Tosin kyllä Suomeen palattuani tulen kaipaamaan monia asioita myös Belgiasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti