Ikimuistoisia juhlia

On aina hieman erilaista viettää juhlia ulkomailla. Paikallinen kulttuuri sekoittuu suomalaisiin tapoihin ja tuo uutta väriä juhlapyhiin. Toisaalta ulkomailla pääsee viettämään sellaisia juhlia, mitä Suomessa ei juhlita. Olen toki aikaisemminkin viettänyt juhlia ulkomailla, mutta tähän kevääseen on mahtunut useita ikimuistoisia juhlia.

Heti pääsiäisloman jälkeen oli vuorossa oma syntymäpäiväni. Olin suunnitellut tarjoavani iltaluentojemme jälkeen kakkua ja niinpä pakkasin luennoille mukaan opiskelutarvikkeiden lisäksi myös pinon lautasia ja kasan lusikoita ja pistäydyin matkalla konditoriassa. Oli muuten edullinen kakku, muistaakseni reilut kymmenen euroa, kun taas Suomessa kunnon konditoriakakut maksavat yleensä lähemmäs 30 euroa. Joka tapauksessa suuntasimme luentojen jälkeen Pangaeaan nauttimaan kakkua, ja sain kuulla myös onnittelulaulun :) Jotkut olivat suunnitelleen illaksi myös keilausta, ja liityimme lopulta koko porukka keilaukseen. Menestys oli vaihtelevaa, mutta hauskaa ainakin oli. Ja sain keilauksen syntymäpäivälahjaksi. Keilauksesta jatkoimme pienellä porukalla vielä Fakbaariin. Belgialainen ystäväni lähetti edellisenä iltana viestin, että syntymäpäiväsankari saa Fakbaareista ilmaisen oluen, joten pakkohan se oli testata. Ja todeksihan se osoittautui. Kun näytin henkkarit baaritiskillä, pian eteeni ilmestyi puoli litraa olutta maksutta. Mukava huomionosoitus päivänsankarille. Sain viettää kaikin puolin onnistuneet syntymäpäivät. Ja kiitos kaikille minua muistaneille!

Syntymäpäiväkakku

 

Keilaamassa

Muutaman viikon kuluttua syntymäpäivistäni oli aika viettää vappua. "Vuoden vappuemännät" Sonja ja Oili olivat huolella suunnitelleet ja valmistelleet täydellisen vapun. Vapun juhlinta alkoi vappuaattona Manneken Pisin lakituksella. Belgialainen Suomi-klubi järjestää joka vuosi vappujuhlat Brysselissä, johon kuuluu olennaisena osana Manneken Pisin lakitus. Niinpä suurin osa meistä Leuvenissa asuvista suomalaisista suuntasi myös Brysseliin serpentiinit kaulassa, ja olipa mukana myös muutama muunmaalainen. Patsaalle saapui paljon suomalaisia. Tuntui melkeinpä oudolta kuulla niin paljon Suomea ympärillä. Paikalla oli myös Olli Rehn pitämässä vappupuheen. Skumpat poksahtelivat kun paikallisen Eurooppa- ja Skandinaavisen koulun kaksi abiturienttia painoi lakin Manneken Pisin päähän. Manneken Pis teki myös pienen jekun, jopa kaksi kertaa, kun se kohdisti suihkunsa väkijoukkoon. Itse onneksi vältyin juuri ja juuri kastumiselta. Tapahtuma oli kertakaikkisen loistava aloitus vapulle. Lakituksen jälkeen suuntasimme takaisin Leuveniin maistelemaan Sonjan ja Oilin tekemää simaa ja jatkoimme juhlintaa Oude Marktilla. Vapun päivänä oli puolestaan vuorossa perinteinen vappupiknik Stadsparkissa. Sonja ja Oili olivat valmistaneet valtavat määrät Suomi-herkkuja. Oli perunasalaattia, lihapullia, nakkeja, lohitahnaa, ruisleipää, munkkeja, simaa... Istuimme puistoissa lähes koko päivän. Sää ei olisi voinut olla parempi. Aurinko paistoi ja oli ihanan lämmin. Yksi parhaista vapuista.

Lakitettu Manneken Pis

Toukokuun lopussa vietettiin Stukin Eindfeestia, siis paikallisen kulttuurikeskuksen kaudenpäätösjuhlaa. Ohjelmassa oli reggae-tyylistä musiikkia soittavan bändin livekonsertti, elokuvia ja useita eri tanssipaikkoja, joissa dj:t ja musiikkityylit vaihtelivat. Tapahtumaan oli ilmainen sisäänpääsy kulttuurikortilla. Sää oli tälläkin kertaa puolellamme, vaikka muutama tunti ennen konserttia olikin kunnon ukkonen. Tapahtuma sattui juuri hellejaksoon. Lämpötila oli lähemmäs 30 astetta ja hiki kyllä virtasi etenkin tanssilattialla. Mutta oli kyllä nautinnollista istua ensin ulkona ja ihailla ilta-aurinkoa, kuunnella loistavaa konserttia ja sitten tanssia loputtomiin. En muista Suomessa törmänneeni vastaavaan opiskelijatapahtumaan.

Viimeisin tähän asti juhlittu juhla oli juhannus. Yritimme saada mukaan perinteisiä suomalaisia elementtejä kuten uintia ja mansikoita. Aattona meitä lähti viisi suomalaista Oostendeen. Tämä oli muuten todennäköisesti ensimmäinen kerta kun matkassa oli ainoastaan suomalaisia. Juuri ennen kuin juna saapui perille, taivas repesi ja alkoi sataa. Siinä meinasi pessimismi saada yliotteen, mutta urhoollisesti lähdimme taivaltamaan kohti keskustaa. Sade ei edes ollut voimakasta, mutta kova tuuli teki sateenvarjon käytöstä lähes mahdotonta ja lisäksi oli varsin kylmä. Hylkäsimme siis heti alkuunsa haaveet piknikistä rannalla ja etsimme sen sijaan lounasta tarjoavaa ravintolaa. Löysimmekin mukavan paikan, jossa istuimme katetulla lasiterassilla ja nautimme kolmen ruokalajin lounaan. Yksi suomalaiseen juhannukseen kuuluva asia toteutui saman tien kun pääruoaksi oli paistettua kalaa. Lounaan jälkeen sää oli seljennyt ja niinpä vaihdoimme bikinit päälle ja suuntasimme rannalle. Kun ensimmäisen kerran näki meren, oli reaktio lähinnä wau. Valtavat aallot vyöryivät rantahiekkaan. Rannalla oleilu oli hieman vaikeaa, sillä lentävä hiekka sattui melkoisesti osuessaan paljaaseen ihoon. Mutta uimaan oli päästävä. Ei sitä ehkä uimiseksi voi sanoa, mutta seisoimme joka tapauksessa rantavedessä ja annoimme aaltojen kastella meidät. Ja aaltojen välissä heittäydyimme kokonaan mereen. Ei ole niitä aaltoja voittanutta. Uinnin jälkeen vuokrasimme kuuden hengen pyörän ja poljimme pitkin rantabulevardia. Varsin hauska kokemus. Myöhemmin etsimme suojaisen paikan rannalta ja yritimme pitää piknikkiä. Mutta eihän siitä mitään tullut, sillä hiekkaa lensi silti. Syötyämme tarpeeksi hiekkaa vaihdoimme piknikpaikkaa puistoon. Illaksi palasimme takaisin Leuveniin ja menimme katsomaan jalkapalloa Oude Marktille.

Oostenden ranta

Puistonäkymää Oostendessa

 

 

Juhannusaaton kala-ateria

Juhannuspäivänä menin ensin virolaisen ystäväni kanssa kaupungille, sillä siellä oli ohjelmassa De Langste Dag. Oletan sen olevan ikään kuin paikallinen juhannusjuhla. Kaduilla oli muun muassa tanssiesityksiä ja kaupoissa alennuksia. Kaupunki oli täynnä ihmisiä. Iltapäivällä menimme isommalla porukalla piknikille Kessel-Lossa sijaitsevaan puistoon. Puisto oli varsin iso ja viehättävä. Siellä oli useita vesi-alueita, joissa saattoi soudella tai mennä polkuveneillä, uima-altaita ja eläimiä. Istuimme erään vesi-alueen päälle tehdyllä terassilla, nautimme auringosta ja herkuttelimme ihanilla herkuilla, mm. mansikkakakulla (ehdoton osa juhannusta). Illalla oli vielä vuorossa mitäpäs muuta kuin jalkapallon seuraamista Oude Marktilla. Vaikka monia perinteisiä suomalaisia elementtejä saimmekin mukaan juhannuksen viettoon, ei se silti juhannukselta tuntunut. Eniten ehkä jäin kaipaamaan saunaa. Mutta ihana kesätunnelma viikonlopusta silti jäi.

De Langste Dag Leuvenissa

Kesäisissä tunnelmissa Oude Marktilla juhannuspäivänä

Juhannuksen mansikkakakku

Kessel-Lon puisto

Mietteitä opinnoista

Näin reilun kolmen kuukauden luentorupeaman, kahden esitelmän, viiden kirjallisen työn ja kahden tentin jälkeen lienee sopiva aika kirjata mietteitä opinnoista. Tosin opinnot eivät tokikaan vielä ole kokonaan ohi. Luennot loppuivat siis toukokuun lopussa, sitten oli parin viikon lukuloma, joka kului lähinnä kirjallisten töiden tekemiseen ja nyt tällä viikolla alkoivat tentit, jotka jatkuvat kesäkuun loppuun. Itsellä vielä kolme tenttiä edessä.

Merkittävin eroavaisuus verrattuna opintoihini Suomessa on ollut koko lukukauden rakentuminen. Kun kevätlukukausi alkaa vasta helmikuun puolivälissä se myös kestää kesäkuun loppuun asti. Tähän aikaan vuodesta opinnot ovat yleensä olleet jo hyvän aikaa kesätauolla, mutta tänä vuonna ne vain jatkuvat ja jatkuvat. Välillä on saanut purra hammasta yhteen, että on jaksanut paneutua opiskeluun kun yksi toisensa jälkeen on hehkuttanut Facebookissa kesäloman alkua. Jos ottaa huomioon vielä tammikuisen kielikurssin, tulee tästä lukukaudesta selkeästi elämäni pisin, 5 kk ja 3 vko:a. Mutta en sano, etteikö se olisi sen arvoista. Ehdottomasti on kannattanut opiskella. Kyse on vain tottumiskysymyksestä. Ja sitä paitsi onhan meillä ollut lomia välissä.

Myös kaikki kurssit rakentuvat koko lukukauden varaan. Kaikki kurssit kestävät koko lukukauden ajan ja niinpä lukujärjestyskin on jotakuinkin sama koko ajan. Alkuun ajateltuna yli kolme kuukautta kestäneet kurssit tuntuivat todella pitkiltä. Vaasassa olen tottunut intensiivisempiin kursseihin, jotka kestävät tyypillisesi kuukauden tai korkeintaan kaksi. Mutta eivät kurrsit täällä loppujen lopuksi tuntuneet niin pitkiltä. Aika meni taas kerran nopeasti. Asiamäärä oli kuitenkin jotakuinkin sama. Hyvä puoli näissä pitkissä kursseissa on se, että välissä ehtii itsekin opiskella, kun viikoittainen lukumäärä ei kasva kovin suureksi. Toisaalta nyt tentteihin lukiessa tuntuu, että osa alkupään asioista on aika tehokkaasti päässyt unohtumaan neljässä kuukaudessa. Sen sijaan enemmän päänvaivaa on aiheuttanut se, että koko ajan pyörii kuusi kurssia. Kuusi kurssia lukukaudessa on ihan tavanomainen määrä minulle, mutta yleensä ne ovat jakautuneet pitkin lukukautta. Luentojen osalta tämä "kurssisuma" ei haittaa yhtään, mutta kun pitäisi palauttaa kaikkien kurssien kirjalliset työt parin viikon sisään, saa tinkiä aika lailla nukkumisesta.

Itse sanoisin, että siitä on on ollut hyötyä, että olen Suomessakin jo maisteriopinnoissa. Kaikki kurssini täällä ovat nimittäin maisteritason kursseja. Yliopisto ei edes edes tarjoa juuri englanninkielisiä kanditason kursseja. Tämä tuli itselleni pienoisena yllätyksenä, sillä Suomessa kursseja katsoessani olin luullut niiden olevan kanditason kursseja. Näin sosiaali- ja terveyshallintotieteen pääaineopiskelijana minua arvelutti riittävätkö pohjatietoni EU-maisteriopintoihin. Mutta riittävän hyvin tuntui riittävän, kiitos muutaman käydyn EU-kurssin ja kanditutkielmani. Mikä hyvänsä yhteiskuntatieteellinen koulutus näyttää antavan hyvät valmiudet opiskella mitä tahansa muuta yhteiskuntatiedettä kun taas kasvatutieteen ja psykologian kurssilla olin aika lailla pihalla. Mutta siis joka tapauksessa pitkälle edenneet opintoni ovat luoneet hyvät valmiudet tehdä kirjallisia töitä ja esitelmiä. Vaikka olenkin opintojeni alkumetreiltä lähtien tottunut tekemään tutkielmia, erityisesti kanditutkielman jälkeen olen varsin tottunut tiedonhakuun ja pidempien tutkielmien kirjoittamiseen. Ja nämä taidot ovat tulleet täällä tarpeeseen, sillä kirjoitettavaa on riittänyt. Maisteritaso näkyy siinä, että pituudeltaan monen työn on pitänyt olla n. 10 sivua.

Luennoilla olen oppinut paljon uutta. EU on tullut tutummaksi ja se on saanut uusia näkökulmia. Olen edelleen vakuuttunut, että EU on loputon ja monimutkainen suo tutkia, mutta samalla olen saanut uusia valmiuksia käsitellä sitä ja löytänyt hyödyllisiä tietolähteitä. Opiskelu englanniksi on tuntunut täysin luontevalta. Olen alusta lähtien kirjoittanut muistiinpanot englanniksi ja pyrkinyt siis ajattelemaan asiat englanniksi enkä kääntämään niitä suomeksi. Tämä on johtanut hauskoihin tilanteisiin jos onkin pitänyt selittää asioita suomeksi  kun ei sitä enää osakaan kääntää kaikkia sanoja. :) Toisaalta joskus näemmä olen ajatellut asiat suomeksi, kun luentomuistiinpanoista löytyy keskeltä lausetta yksittäinen sana suomeksi. Mutta kirjallinen tuottaminen englanniksi on ainakin parantunut. Kun kirjoittaa tutkielmia ei tarvitse katsoa sanakirjaa yhtä usein kuin ennen. Suullisesta tuottamisesta en ole aivan yhtä vakuuttunut. Yhtä esitelmää pitäessä puhettani ei ehkä voinut luonnehtia kovin sujuvaksi. Kumma miten ne sanat yhtäkkiä tuntuvat unohtuneen jonnekin.

Opinnot ovat tarjonneet myös upeita kokemuksia. Taisin jo aikaisemmassa kirjoituksessani mainita, että pääsemme tekemään haastatteluja EU:n parissa työskenteleville. Ja toden totta, saimme tehtyä viisi haastattelua, vaikka aluksi tuntuikin, ettei kukaan vastaa haastattelupyyntöihin. Jännitti jonkin verran kun matkustimme yksi päivä Brysseliin tekemään tutkimushaastatteluita. Vierailimme European Trade Union Confederationissa ja Suomen pysyvässä EU-edustustossa. Lisäksi teimme puhelinhaastattelun Business Europen työntekijälle ja lähetimme kysymyksiä sähköpostitse niin EU:n työntekijöille kuin yksityisten itressien edustajille. Harmitti, että en ottanut jakkupukua tänne mukaan... Mutta hyvin se sujui ilman sitäkin. Oli hieno tunne olla yhteyksissä vaikka kuinka korkeassa asemassa oleviin henkilöihin. Ja samalla paine, antaako itsestä nyt hyvän ja asianosaavan kuvan. Kyse kun ei ole yksinomaan siitä, mitä tietoa saamme tutkimukseemme, vaan tulevaisuudessa voin pyrkiä työskentelemään näiden henkilöiden kanssa. Lisäksi yhdellä kurssilla pääsimme vierailemaan Alueiden komiteassa, Komission Aluepolitiikan pääosastolla ja Baden-Württembergin edustustossa, taas potentiaalisia työpaikkoja. Ohessa muutama kuva excursioltamme.

DG Regio

Lobbausta Baden-Württembergin tapaan

Jotta opinnot saisivat onnellisen päätöksen, on aika suunnata taas tenttikirjallisuuden pariin. Mietteitä tenteistä on luvassa myöhemmin.