Merkittävin eroavaisuus verrattuna opintoihini Suomessa on ollut koko lukukauden rakentuminen. Kun kevätlukukausi alkaa vasta helmikuun puolivälissä se myös kestää kesäkuun loppuun asti. Tähän aikaan vuodesta opinnot ovat yleensä olleet jo hyvän aikaa kesätauolla, mutta tänä vuonna ne vain jatkuvat ja jatkuvat. Välillä on saanut purra hammasta yhteen, että on jaksanut paneutua opiskeluun kun yksi toisensa jälkeen on hehkuttanut Facebookissa kesäloman alkua. Jos ottaa huomioon vielä tammikuisen kielikurssin, tulee tästä lukukaudesta selkeästi elämäni pisin, 5 kk ja 3 vko:a. Mutta en sano, etteikö se olisi sen arvoista. Ehdottomasti on kannattanut opiskella. Kyse on vain tottumiskysymyksestä. Ja sitä paitsi onhan meillä ollut lomia välissä.
Myös kaikki kurssit rakentuvat koko lukukauden varaan. Kaikki kurssit kestävät koko lukukauden ajan ja niinpä lukujärjestyskin on jotakuinkin sama koko ajan. Alkuun ajateltuna yli kolme kuukautta kestäneet kurssit tuntuivat todella pitkiltä. Vaasassa olen tottunut intensiivisempiin kursseihin, jotka kestävät tyypillisesi kuukauden tai korkeintaan kaksi. Mutta eivät kurrsit täällä loppujen lopuksi tuntuneet niin pitkiltä. Aika meni taas kerran nopeasti. Asiamäärä oli kuitenkin jotakuinkin sama. Hyvä puoli näissä pitkissä kursseissa on se, että välissä ehtii itsekin opiskella, kun viikoittainen lukumäärä ei kasva kovin suureksi. Toisaalta nyt tentteihin lukiessa tuntuu, että osa alkupään asioista on aika tehokkaasti päässyt unohtumaan neljässä kuukaudessa. Sen sijaan enemmän päänvaivaa on aiheuttanut se, että koko ajan pyörii kuusi kurssia. Kuusi kurssia lukukaudessa on ihan tavanomainen määrä minulle, mutta yleensä ne ovat jakautuneet pitkin lukukautta. Luentojen osalta tämä "kurssisuma" ei haittaa yhtään, mutta kun pitäisi palauttaa kaikkien kurssien kirjalliset työt parin viikon sisään, saa tinkiä aika lailla nukkumisesta.
Itse sanoisin, että siitä on on ollut hyötyä, että olen Suomessakin jo maisteriopinnoissa. Kaikki kurssini täällä ovat nimittäin maisteritason kursseja. Yliopisto ei edes edes tarjoa juuri englanninkielisiä kanditason kursseja. Tämä tuli itselleni pienoisena yllätyksenä, sillä Suomessa kursseja katsoessani olin luullut niiden olevan kanditason kursseja. Näin sosiaali- ja terveyshallintotieteen pääaineopiskelijana minua arvelutti riittävätkö pohjatietoni EU-maisteriopintoihin. Mutta riittävän hyvin tuntui riittävän, kiitos muutaman käydyn EU-kurssin ja kanditutkielmani. Mikä hyvänsä yhteiskuntatieteellinen koulutus näyttää antavan hyvät valmiudet opiskella mitä tahansa muuta yhteiskuntatiedettä kun taas kasvatutieteen ja psykologian kurssilla olin aika lailla pihalla. Mutta siis joka tapauksessa pitkälle edenneet opintoni ovat luoneet hyvät valmiudet tehdä kirjallisia töitä ja esitelmiä. Vaikka olenkin opintojeni alkumetreiltä lähtien tottunut tekemään tutkielmia, erityisesti kanditutkielman jälkeen olen varsin tottunut tiedonhakuun ja pidempien tutkielmien kirjoittamiseen. Ja nämä taidot ovat tulleet täällä tarpeeseen, sillä kirjoitettavaa on riittänyt. Maisteritaso näkyy siinä, että pituudeltaan monen työn on pitänyt olla n. 10 sivua.
Luennoilla olen oppinut paljon uutta. EU on tullut tutummaksi ja se on saanut uusia näkökulmia. Olen edelleen vakuuttunut, että EU on loputon ja monimutkainen suo tutkia, mutta samalla olen saanut uusia valmiuksia käsitellä sitä ja löytänyt hyödyllisiä tietolähteitä. Opiskelu englanniksi on tuntunut täysin luontevalta. Olen alusta lähtien kirjoittanut muistiinpanot englanniksi ja pyrkinyt siis ajattelemaan asiat englanniksi enkä kääntämään niitä suomeksi. Tämä on johtanut hauskoihin tilanteisiin jos onkin pitänyt selittää asioita suomeksi kun ei sitä enää osakaan kääntää kaikkia sanoja. :) Toisaalta joskus näemmä olen ajatellut asiat suomeksi, kun luentomuistiinpanoista löytyy keskeltä lausetta yksittäinen sana suomeksi. Mutta kirjallinen tuottaminen englanniksi on ainakin parantunut. Kun kirjoittaa tutkielmia ei tarvitse katsoa sanakirjaa yhtä usein kuin ennen. Suullisesta tuottamisesta en ole aivan yhtä vakuuttunut. Yhtä esitelmää pitäessä puhettani ei ehkä voinut luonnehtia kovin sujuvaksi. Kumma miten ne sanat yhtäkkiä tuntuvat unohtuneen jonnekin.
Opinnot ovat tarjonneet myös upeita kokemuksia. Taisin jo aikaisemmassa kirjoituksessani mainita, että pääsemme tekemään haastatteluja EU:n parissa työskenteleville. Ja toden totta, saimme tehtyä viisi haastattelua, vaikka aluksi tuntuikin, ettei kukaan vastaa haastattelupyyntöihin. Jännitti jonkin verran kun matkustimme yksi päivä Brysseliin tekemään tutkimushaastatteluita. Vierailimme European Trade Union Confederationissa ja Suomen pysyvässä EU-edustustossa. Lisäksi teimme puhelinhaastattelun Business Europen työntekijälle ja lähetimme kysymyksiä sähköpostitse niin EU:n työntekijöille kuin yksityisten itressien edustajille. Harmitti, että en ottanut jakkupukua tänne mukaan... Mutta hyvin se sujui ilman sitäkin. Oli hieno tunne olla yhteyksissä vaikka kuinka korkeassa asemassa oleviin henkilöihin. Ja samalla paine, antaako itsestä nyt hyvän ja asianosaavan kuvan. Kyse kun ei ole yksinomaan siitä, mitä tietoa saamme tutkimukseemme, vaan tulevaisuudessa voin pyrkiä työskentelemään näiden henkilöiden kanssa. Lisäksi yhdellä kurssilla pääsimme vierailemaan Alueiden komiteassa, Komission Aluepolitiikan pääosastolla ja Baden-Württembergin edustustossa, taas potentiaalisia työpaikkoja. Ohessa muutama kuva excursioltamme.
 | |||
| DG Regio |
 | ||
| Lobbausta Baden-Württembergin tapaan |
Jotta opinnot saisivat onnellisen päätöksen, on aika suunnata taas tenttikirjallisuuden pariin. Mietteitä tenteistä on luvassa myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti